Advertisements

Countdown

Tere kuumaan kesäpäivään! Mun palava sielu roihuaa taas kerran! Heinäkuu meni niin nopeaa,että en oikein meinannut perässä pysyä. Jos vuosi sitten olisi joku kysynyt tulevaisuuden suunnitelmistani,niin en olisi mitenkään osannut tai tiennyt mitä heinäkuu 2018 tuo tullessaan. Olen erittäin hämilläni,sekä onnellinen! Joskus asiat vain menee omalla painollaan eteenpäin juuri niinkuin pitääkin. Olen ollut kärsivällinen. Ehkä minua nyt sitten palkitaan. Ken tietää? Elämä on ihmeellinen matka. Kun vain muistaa elää. Tuntea ja elää. Se on varmaan yksi motto elämäsäni. Ikäviin asioihin en viitsi kuluttaa energiaani. En anna kenenkään syödä iloista minääni! Se on vastuullinen tehtävä. On ollut vaikea erottaa pahat  hyvistä. Ikä on tuonnut hyvää itsekkyytä. Olen siitä kiitollinen. Kuljen omaa matkaani. Aina löytyy ilkimyksiä,jotka yritää nujertaa. Mutta arvaa mitä? Voin kaatua,mutta matkani jatkuu aina. Olen taistelija isolla T:llä!

Olen elämälle kiitollinen. Olen saanut kokea paljon. Ikävät asiat kasvattaa! Ruusutarhassa vain nautitaan  ja hörpitään mansikkateetä. Eikö se niin mene? Yksi hyvä oppi on kyllä ollut:kun oppii kuuntelemaan itseään,niin ovia aukeaa mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Se on se intuitio. Soppaan pitää lisää vähän mausteita, ja niin pitää elämäänkiin. Elämän pippuri on rohkeus! Ilman rohkeutta ei pääse mihinkään. Ovia on avattava.Painaviakin ovia on avattava. On kokeiltava eri polkuja,että tietää mitä haluaa ja että voi kasvaa ihmisenä. Jos ihminen ei kasva-vanhuus eletään katkerana mummona. Sitä en itselleni aio tehdä. Katkerat mummot ja papat on ilkeitä ja pahansuopia. Selkäänpuukottajia. Olen oppinut,että aina ei ikä tuo viisautta meille. Jos elämä ei opeta,et myöskään viisastu! Niin se on. Mutta minulle on ihan sama miten muut elävät. Itse rakennan omaa puutarhaani. Äitinä tietenkin tuen poikieni puutarhan rakentamista. Ja nimenomaan tukien. Haluan heidän itse oivaltavan asioita. Minä en voi tietää mikä heille on parasta? Voin tukea ja kertoa aina oman kokemuksen. Kasvattakoon he omat ruusunsa. Näin kesällä kun rantakelit kutsuu harvasenpäivä,niin on mielenkiintoista kuunnella ja nähdä kuinka suomalaisvanhemmat rannalla kasvattavat lapsiaan. Oletko koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota? Minä olen. Ja pahaa tekee. Sitä tätä tota. Ole näin ja noin.  Miljoona käskyä siinä parin tunnin aikana,kun jälkikasvun kanssa vietetään ”leppoisaa” rantapäivää. Uhkaillaan,kiristetään ja komennetaan. Siinä on ”beachlife” kaukana mukavasta! Noh,eipä siitä enempää. Sen sanon. Pahaa tekee.

Mikä ihmeen-countdown-siis on meneillään?

Minäpä kerron. Huomisesta lähtien alan laskemaan päiviä. Koska elokuun 21. tulen olemaan tallinnalainen. Jihuu! Mikä mieletön matka tiedossa. Opin uuden kielen. Tutustun uusiin ihmisiin. Sain suuren haasteen työelämääni.Kaikki tulee olemaan uutta. Olen täpinöissäni,vaikkakin osa minua on peloissaan. Sain tilaisuuden ja siihen on nyt tartuttava. Ovia aukesi yllättäen aivan tuntemattomaan ja päätin  tarttua tilaisuuteen. Katsotaan mitä se tuo tullessaan! Sellaista se elämä on. En ole ensikertalainen muuttoasioissa kun tulee kysymykseen uuteen maahan asettuminen. Tiedän mitä tälläinen prosessi vaatii. Olen valmis haasteeseen!

Tallinna-täältä tullaan! Hymyja ja haleja!

Advertisements

Comments

comments

WordPress.com.
%d bloggaajaa tykkää tästä: