Advertisements

Uudet purjeet purjehdittavaksi

Niin on kuukausi vierähtänyt uudessa osoitteessa ja ennenkaikkea uudessa maassa. Joskus elämässä tarjoutuu ennennäkemättömiä tarjouksia,joita ei voi uskoa todeksi. Uskon,että se on jonkinlainen johdatus jostain. Että kenties kaikki onkin ennalta tiedettyä? Kuka tietää? Omalta osaltani osaan jotenkin sanoa nyt,että tämä kenties oli tulosssa,vaikka itse en siitä mitään tiennytkään. Hyppäsin vain junanvaunuun ja tässä sitä nyt istututaan ja körötetään eteenpäin.. Eli olen täällä Tallinnassa eli Eestissa.. Teen töitä ja tietenkin asun täällä. Sitä on vielä vaikea jotenkin sisäistää. Tämä ensimmäinen kuukausia on ollut aika haipakkaa elämää- En ole ollut mikään Tallinnan-matkaaja elämässäni,joten kaikki täällä on minulle täysin uutta. Uuteen maahan muuttaessa voi kaikki tuntua kovin ”upealta”,ja vuosien varrella sitten katsomus jotenkin tasoittuu oikealle asteelle. Totuushan on,että joka maassa on omat plussat ja miinukset,niinkuin kaikessa muussakin tässä elämässä. Sen kyllä sanon heti tässä alkuun,että virsi jota moni minulle lauloi,kun kuulivat minne muutan;että siis Tallinna ja Viro on kuin Suomi. Ja kielikin on kuin suomenkieli. Jo tämän ensimmäisen kuukauden aikana voisin sanoa ison suomalaisen sanan: se alkaa p:llä ja loppuu marja sanaan! Että silleen. 

Kädessä minulla oli matkaa varten onnenkoru-joka itseasiassa kuuluu sydämmen -valitulleni,mutta päätin lainata sitä hetken ennenkuin annan lahjan pois. Syystä,että koen tämän korun antavan minulle voimaa. Se on käsintehty aidoista materiaaleista eli kivistä. Siitä saaa voimaa,helpotusta uneen ja lievittää stressiä.

Kaksi viimeistä vuotta ovat auttaneet löytämään asiat,joita haluan elämääni. Löysin turvasatamani. Löysin myös oman tyylini. Kun on aikaa keskittyä itseensä,niin oppii samalla kuuntelemaan sisäistä ääntään. Tämä vaati isoja muutoksia omassa elämässä. Ja siitä syntyy itsekunnioitus itseään kohtaan,sekä muita kohtaan. On mukava ja helppoa lähteä maailmalle matkalaukku täynnä luottamusta omiin kykyihinsä sekä uskoa,että vielä pystyy. Kun ikää tulee niin kummasti kaikki turvallinen elämässä maistuu parhaimmalta. Nautin,että uskalsin hyppää vielä tähän junaan. Tämä ei ole helppoa. Mutta samalla tästä saa niin hurjasti elämyksiä,että se kantaa jo pitkälle. Jo tämä ensimäinen kuukausi ja nämä uudet ihmiset ,joita pompsahtelee elämääni joka viikko on rikkautta elämääni.

Tämä matka on seikkailu uuteen. Olen kiitollinen viime vuosien opeista,joita opin  elämästä. Osaan arvostaa esimerkiksi luontoa,joka on kaiken elämän energian lähde. Olen myös kiitollinen joukosta ihmisiä joita minulla on kunnia saada kutsua osaksi perhettäni. Se on voima sekä rikkaus. Ilman heitä en oli tässä tai täällä.

Kiire on tämän aikakauden kirous. Hyvässä sekä pahassa. Koska joskus on myös ihan hyvä toimia rivakasti. Mutta rajansa kaikella. Ja vain me itse voidaan asettaa ne rajat itsellemme. Ja sieltä poikii sana itsekunnioitus. Kun sen taidamme-taidamme rajojen rappuset. Olemmeko jokseenkin samalla aaltopituudella?

Läksiäiset on vietetty moneen kertaa ennen matkaa. Juhlat ovat muuttuneet paluujuhliksi. Olen iloinen,että valittu maa oli näin lähellä rakasta Suomea. Täältä on helppo ottaa laiva viikonloppuna maalle kotiin. Elän kaupunkielämää Tallinnassa ja veri vie maalle silloin sun tällöin hengittämään kaunista luontoa. Ja tapaamaan rakkaita,joita ikävöin jo nyt ihan mielettömästi. Mutta ikävä on osa poissaoloa. Sen kanssa täytyy vain yrittää elää,koska haluan myös olla täällä. Tarvitsen tätä elämää myös voidakseni hyvin. Hassua sinänsä mutta niin se vain on.

Kaunis kesä oli ja meni ja nyt syksy porskuttaa jo kovasti eteenpäin. Olen sitä mieltä,että kohta tämä kaupunki näyttää oikean puolensa. Kylmä viima mereltä menee läpi jokaisen solisluun. Harmaus kaupungissa vahvistuu ja elämä siirtyy sisätiloihin. Vielä turisteja pyörii vanhassa kaupungissa mutta eiköhän kohta sekin kielien sekamelska hiljene. Ja arki alkaa. Lunta tulee ja on liukasta. Siinä on mummolla hatussa kiinni pitämistä! Elämä ulkosuomalaisena käy mielenkiintoiseksi. Olisiko pitänyt lähteä sittenkin lämpöisimmille leveysasteille? Että sellaista tällä kertaa tällä puolen ruutua. Hymyjä ja haleja sinne sinulle!

Advertisements

Comments

comments

2 comments

  1. Minna M sanoo:

    Mukavaa syksyä sinne Tallinnaan! Hienoa, että olet uskaltanut lähteä vieraaseen maahan. Minä olen aina haaveillut ulkomailla asumisesta, mutta en ole asunut ulkomailla muutaman kuukauden opiskelijavaihtoa lukuunottamatta.

    • I am Susanna Carita sanoo:

      Kiitos.Eikun vain kokeilemaan💪

Comments are closed.

WordPress.com.
%d bloggaajaa tykkää tästä: