Advertisements

Kauniita kynsiä ja arjen mietintöjä

Kun mun kynnet on siistit ja laitetut niin elämä hymyilee. Moi sinulle siellä! Kevät on kovasti tulollaan täällä Tallinnassa ja fiilikset siitä syystä korkealla. Mitä enemmän aurinko näyttäytyy niin sitä enemmän energiakentät täyttyvät  hyvänolon viboista.  Niin se vain on! Sain Suomesta aika talvisen kuvan tänään ja ai että,tuntui hyvältä katsella ikkunasta ulos ja ajatella :meillä täällä on tennarikeli! Nykyään osaan jo kyllä arvostaa ja nauttia talvestakin,mutta jos saisin valita,niin kyllä mä varmaan sen vuodenajan hyppäisin yli,jos saisin. Yksi haave haavelistalla olisi saada elää talvettomassa maassa.  Ja alkaa tuntua,että ei se taida enään olla haave vaan toteutettavissa oleva idea. Kuitenkin vasta jonkin vuoden päästä. En ole valmis olemaan pojista vielä pidemmällä kuin nyt. Tallinna-Hyvinkää on tällä hetkellä hyvä väli. Aikuisia poikia he ovat tai miehiä,mutta mammaa silti tarvitaan toisinaan. Tiedän miltä tuntuu,kun äiti on kaukana. Olen siihen tottunut ja eihän minulla mitään hätää ole kun on ns varamammoja olemassa. Mutta poden toisinaan ihan hirveää huonoa omaatuntoa,että täällä minä vain elän omaa kivaa elämääni. Nää on näitä elämän kipukohtia. Täytyy vain uskoa ystävääni,joka sanoo,että olen liian ankara itseäni kohtaan. Ja tottahan se on,mutta en vain voi sille mitään,kun tunnen sydämmessäni piston,kun asiaa ajattelen. Äitiys ei ole helppoa tai oikeastaan tahdon käyttää sanaa vanhemmuus. Minusta on todella tärkeätä aina painottaa,että vanhemmuus. Koska liian usein äidit jotenkin omii lapset itselleen marttyyrimaisesti ja isät unohdetaan. Ihan kuin heidän olemassa olonsa olisi jotenkin vähemmän tärkeää. Ja hassua on että lapset ei ole omaisuutta vain lainassa ja niin pienen hetken. Aikuisuutta on,kun kaksi vanhempaa jakaa vanhemmuuden. Kumpikaan ei ole siinä huonompi tai parempi. Mutta molempia tarvitaan. Se olisi hyvä muistaa. Tietenkin on eri asia poissaolevat aikuiset jotka eivät  halua vanhemmuutta elämään syystä tai toisesta. Yhteiskunnan pitäisi tukea molempia vanhempia. Varsinkin eron tullen. Noh,tää on mun mielipide.

Olen ollut aikalailla kimalteiden  pauloissa viime ajat tai ehkä se alkaa nyt jotenkin tasaantumaan,kun olen niin pitkään kimallellut. En varmaan pysty vähään aikaan ainakaan luopumaan näistä geelikynsistä. Tämä on niin hurjan yksinkertaista ja helppoa. Kynsilakkaa ei tarvitse korjailla pitkin viikkoa moneen otteeseen niinkuin tavallisen kynsilakan kanssa tarvitsee- Kolmen viikon välein on laitettava uudet. On neljä viikkoakin vierähtänyt ja ei se mikään katastrofi ollut silloinkaan. Nyt kevättä kohden alan ottaa kyllä taas pidempää mallia. Lyhyempien kynsien kanssa on arki kyllä helpompaa. Mutta pitkät kynnet ovat niin kauniit ja seksikkäät. Tai miten se nyt oli? Mutta tämä harrastus ja pahe jatkukoon ilomielin jatkossakin. Nyt riennän lauantai yöhön,vaikken mitään baarielämää lähde viettämään mutta Tallinnan yöhön tästä lompsasen ystävän kera. Mukavaa viikonloppua murut. Hymyjä ja haleja!

 

Advertisements

Comments

comments

WordPress.com.
%d bloggaajaa tykkää tästä: