Palava sydän

Hei sinä ihanainen! Niin tuli taas aika jättää pellot ja metsät. Oli aika siirtyä maalta kaupunkiin. Työt kutsuivat,jopa minua. Ja hyvä niin. Heh heh. Vielä tässä kuitenkin haluan jakaa kesäisiä kuvia maalta. Olen saanut kerätä voimia koko kesän uudelle tulevalle syksylle. Tunnen itseni vahvaksi naiseksi,jota ei ihan heti kovatkaan tuulet tule kaatamaan tänä vuonna. Olen valmis kohtamaan kaupungin sykkeen ja vauhdin. Kaupunkiin oli jo vähän ikäväkin. Tallinna on niin vienyt sydämeni.

On se kumma,että aina kaipaan niin omien luo. Tai ei siinä mitään kummaa ole. Olen onnekas,kun mulla on maailman ihanin perhe. Tarvitsen heitä kaikkia. Perhe on mun voimavara ja vahvuus. Mutta. Mulla on palava sydän. Se vie. Melkein vei Maltan kuumiin maisemiin.mutta päätin,että Tallinna on se missä mulla on vielä jotain kesken. Niin tännehän minä sitten palasin. Sanoisin vain,että toisella yrittämällä viisaampana. Niin se vain on. Palasin tuttuihin maisemiin. Ihan eri tilanne kuin viime syksynä. Se,joka on joskus ulkomaille muuttanut;tietää,että kuinka ihanaa tai kuinka kamalaa se samalla voi olla. Se on seikkailu ja se on taistelu. Aina. Pitää olla mielettömän vahva selviytyäkseen. Toisaalta se on myös ihan oma ”rotunsa”. Sen on hyvin huomannut myös täällä Tallinnassa. Meitä,muuttajia yhdistää moni asia- Ja isoin samankaltaisuuden tekijä on rohkeus ja tietynlainen avarakatsoisuus elämään. Olemme seikkailijoita. Toiset pakosta,toiset omasta halusta.8897468495

Aamulla on katsottava peiliin ja rohkaistava omaa itseään uuden maan seikkailuihin. Koskaan ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Mutta sen tiedät,että myös tänään opit jotain uutta maasta ja maantavoista. Kenties pari uutta sanaa on jäänyt taskuun,kun illalla menet nukkumaan. Rohkeasti vain eteenpäin! Hymyjä ja haleja sulle!

Advertisements