Palava sydän

Hei sinä ihanainen! Niin tuli taas aika jättää pellot ja metsät. Oli aika siirtyä maalta kaupunkiin. Työt kutsuivat,jopa minua. Ja hyvä niin. Heh heh. Vielä tässä kuitenkin haluan jakaa kesäisiä kuvia maalta. Olen saanut kerätä voimia koko kesän uudelle tulevalle syksylle. Tunnen itseni vahvaksi naiseksi,jota ei ihan heti kovatkaan tuulet tule kaatamaan tänä vuonna. Olen valmis kohtamaan kaupungin sykkeen ja vauhdin. Kaupunkiin oli jo vähän ikäväkin. Tallinna on niin vienyt sydämeni.

On se kumma,että aina kaipaan niin omien luo. Tai ei siinä mitään kummaa ole. Olen onnekas,kun mulla on maailman ihanin perhe. Tarvitsen heitä kaikkia. Perhe on mun voimavara ja vahvuus. Mutta. Mulla on palava sydän. Se vie. Melkein vei Maltan kuumiin maisemiin.mutta päätin,että Tallinna on se missä mulla on vielä jotain kesken. Niin tännehän minä sitten palasin. Sanoisin vain,että toisella yrittämällä viisaampana. Niin se vain on. Palasin tuttuihin maisemiin. Ihan eri tilanne kuin viime syksynä. Se,joka on joskus ulkomaille muuttanut;tietää,että kuinka ihanaa tai kuinka kamalaa se samalla voi olla. Se on seikkailu ja se on taistelu. Aina. Pitää olla mielettömän vahva selviytyäkseen. Toisaalta se on myös ihan oma ”rotunsa”. Sen on hyvin huomannut myös täällä Tallinnassa. Meitä,muuttajia yhdistää moni asia- Ja isoin samankaltaisuuden tekijä on rohkeus ja tietynlainen avarakatsoisuus elämään. Olemme seikkailijoita. Toiset pakosta,toiset omasta halusta.8897468495

Aamulla on katsottava peiliin ja rohkaistava omaa itseään uuden maan seikkailuihin. Koskaan ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Mutta sen tiedät,että myös tänään opit jotain uutta maasta ja maantavoista. Kenties pari uutta sanaa on jäänyt taskuun,kun illalla menet nukkumaan. Rohkeasti vain eteenpäin! Hymyjä ja haleja sulle!

Advertisements

Kesän lempimekko

Hello darlings! Kesä porskuttaa huimaa vauhtia eteenpäin ja vihdoin on ilmat kohdillaan täällä Suomessa. Kyllä se lämpö aina sieltä jostain tulee tänne Pohjolasn. Nautin sydämmenpohjasta,että villasukat on aamuisin voinnut jättää kaappiin. Kaiken lämmön keskellä on myös tulevan syksyn tekemiset varmistuneet. Nenä kohti Tallinnaa sitten elokuussa. Kyllä tässä on jo pitkä tovi loikoiltu,että odotan innolla uutta tulevaa. Kaipaan rutineeja. Tallinnaan on hurja ikävä. Niin se vain taitaa olla,että tämän hetken tunteita,kun tulkitsee,niin paikkani on Eestissä. Tämän blogipostauksen aiheena on ihana ja rakastettu kesämekkoni! Mekko joka on palvelut jo useita vuosia ja edelleen täydellisen käyttökelpoinen. Voiko nainen enempää vaatekappaleeltaan toivoa?

Vastaukseni on,että ei voi! Vaate,joka kestää useamman vuoden juhlasta juhlaan on vaate parhaimmasta päästä. Kesällä on kiva,kun juhliin voi valita myös jotain rennompaa. Hauskoilla koruilla saa kivoja yksityiskohtia. Tämä turkoosi koru-setti sopii mainiosti puna-valkoisen mekon kanssa. Ei riitele yhtään. Kiva piristys. Lisänä vielä yhtenä tärkeänä asusteena käytän punaista laukkua,joka on kuin piste i:n päälle. Vai mitä mieltä sinä olet,lukijani?

Tänä kesänä on mekko löytynyt päälläni jo useamman kerran myös arkikäytössä. Ja sellaiseksi se taitaa myös jäädä. Tälläiset pitkät maksimekot näyttävät herkästi pitkiltä yöpaidoilta,mutta asusteilla sen saa taiottua pois. Rohkeasti vain korut käyttöön! Ei niitä laatikoissa kannata hautoa. Tehdään arjesta juhlaa! Sitähän me elämme joka päivä,juhlia harvemmin. Ja eikun menoksi! Hymyjä ja haleja!

Huulikiiltobabe💋

Ihana sunnuntai! Ja vielä ihanempi sinä,joka luet mun blogia. Et voi tietääkään,kuinka arvostan sinua,joka kerta toisensa jälkeen kun käyt lukemassa näitä minun tekstejä. Se on aivan mieletöntä. Ja niin iso asia minulle kirjoittajana. Kiitos sinulle!

Yksi mun ”must” kauneustuotteistani on huulikiilto. Mulla on varmaan huulikiilto addiktio. En kuulu niihin,joilla tarvitsee olla kymmeniä eri huulikiiltoja. Mulle riittää yksi tai kaksi. Ja pidän niitä aina mukana. Ainahan ne on hukassa,mutta aina ne löydän kuitenkin. Laukun pohjalla,kylpyhuoneen altaalla,pöydältä,meikkipussista,takin taskusta. Että silleen. Mutta en näe mitään järkeä kuulua niihin hamstraajiin,joilla on laatikot täynnä jotain tiettyä merkkiä tai väriä tai edes kymmeniä eri sävyjä. Jokainen saa tallata tavallaan. Minulle ja ennenkaikkea minun lompakolleni sopii tämä kahden huulikiillon tekniikka.

Lemppariksi on osoittautunut tämä Lily Lolon merkkinen huulikiilto. Tämän hetkinen sävy on nimeltään -BITTEN PINK. Ei mikään pinkki pinkki vaan ehkä vähän marjapuuroon säväyttävä väri. Tykkään kovasti. Tyylikäs väri,joka sopii ihan kaikkeen ja kaiken kanssa. Ja siis parasta on tietenkin,että tämä Lily Lolo on eläinkokeetonta kosmetiikkaa. Mutta senhän te jo tiedätte,että muuta en käytä,kuin eläinkokeetonta kosmetiikkaa. Tarkkasilmäinen kyllä nyt älähtää! Kuvassa on Bossin hajuvesi. Joo,tiedän. Se ei ole eläinkokeeton. Ikävä kyllä. En ole täydellinen. Vielä. Heh heh. Olen antanut itselleni luvan käyttää parfyymejä. Olen aina ollut parfyymi-friikki. Siitä voisinkin joskus kirjoittaa blogiin tekstin. Laitetaampa korvantaakse! Niin siis hajuvesistä en ole voinnut luopua. Yritin. Pari vuotta sitten myin pois kaikki hajuvedet joita olin kerännyt vuosia. Aloin ostaa eläinkokeettomia tuoksuja esim Body Shopista,mutta ei niistä ollut minun nenääni tarpeeksi hivelemään aisteja. En saanut niistä sitä mitä parfyymeista haen ja saan. Sitten päätin olla ihminen,joka ei ole täydellinen. Aloin taas ostamaan tuoksuja,jotka vievät minut tuhansien kukkaloistojen puutarhoihin. Tuoksuja,jolloin tunnen olevani seksikäs ja kaunis.Tuoksuja,jotka herättävät aistini. Tämä päätös tapahtui viime vuonna,kun olin muuttanut Tallinnaan. Kaupunki,jossa naiset suitsuttelevat tuoksujansa,jopa yli rajojen,mutta pääasia on.että tuoksuu! Ja en pystynyt enään vastustamaan omia tarpeitani. Parfyymit on minun juttuni! Olen niistä onnellinen. Kannan vastuuni muissa jutuissa. 

Huulet meikkaan aina niin että rajauskynällä piirrän huuliin ääriviivat hiukan huulen oman ääriviivan yläpuolelle. Värisävy on aina vähän tummempi kuin käyttämäni huulipunan tai huulikiillon. Amorinkaaren kohdalla saa piirtää ihan voimakkaastikin rajaa. Täytän huulen huulipunalla joka on vaaleampi kuin rajauskynäni. Päälle huulikiiltoa-Huulet näyttävät silloin automaattisesti hieman pulleammalta. Ja sitä huuleni tarvitsevat. Vielä en ole uskaltanut lähteä kokeilemaan täyttämään huuliani täyteaineilla. Joskus sen vielä teen,mutta sen aika ei ole vielä. Niin ja hei! Rajauskynällä ja pelkällä värillisellä huulokiillollakin pärjää,aina ei tarvita huulipunaa!

Nyt on aika lompsata kotitöiden pariin. Toivotan sinulle ihania tulevia päiviä ja kiitos,että luet blogiani. Hymyjä ja haleja!

Rakas Helsinki ja Suomi

Hei hei! Siitä on nyt jokunen viikko sitten,kun tulin laivalla Suomeen. Tunteet oli jokseenkin sekavat kuin myös hyvin odottavaiset! Tiesin vain,että oli aika tulla joko lomalle tai jäämään Suomeen. Siihen kysymykseen minulla ei ollut vielä silloin antaa vastausta. En tiedä onko vieläkään,mutta tunnen,että olen  70% lähempänä ajatusta mitä haluan syksyllä tehdä. Ja minne nenäni suuntaan.

On ollut niin mukava  kävellä ja nauttia Helsingissä. Kun aurinko ja lämpö vihdoinkin saapuivat kaupunkiin,niin kaikki on niin paljon kauniimpaa. Auringolla on kumma vaikutus. Valo on taikaa! Tykkään iloisesta ilmapiiristä. Ja rakastan lämpöä. Rakastan kun sukat voi jättää kaappiin odottamaan syksyä. Ikävä kyllä täytyy tässä nyt myöntää että näitä aurinkoisia päiviä ei kovin montaa ole tähän mennessä ollut. Villasukat ovat olleet kovassa käytössä. Ja sekös minua harmittaa! Työhaut on kovasti tässä viime aikoina suuntautunut lämpimiin maihin. Katsotaan sitten myöhemmin mihin tarjoukseen  sanon kyllä. Olen tarvinnut tämän ajan pohtimiselle,että tiedän minne ja mitä haluan syksyllä. Olen ollut onnekas elämässä,että olen myös saanut kokea arjen ja perhe-elämän. Sitä elettiin päälle 20 vuotta. Nyt voin elää ihan erilailla. Olen päättänyt elää syksystä-syksyyn kalenterilla. Ei elämä ole niin vakavaa. Elämä on tehty elettäväksi.

En tykkää kamalasti suunnitella. Silloin elämä on yllätyksiä täynnä.!

Sen tiedän,että Suomi on rakas kotimaani. Täällä on todella paljon hyviä asioita,mutta olen aina tuntenut oloni täällä irtolaiseksi. Kuulun muualle. Elämässä olen oppinut että ei ole vain yhtä oikeaa vastausta. Olen onnekas,kun elämä on opettanut hyvässä sekä pahassa. Ihmiset polullani ovat opettaneet elämän viisaudet! Tallinnassa löysin monia ihmisiä samankaltaisilla tunteilla ja ajatuksilla. Se oli helpottavaa. En ole siis ainut jolla on ”palopersuksissa”! Mutta Suomi on Suomi ja täällä on sydämmeni. Voin hyvin kuvitella,että asun loppuelämäni Tallinnassa. Rakastuin Eestiin! Mutta ennenkuin sinne päädyn teen pari seikkailua.  Tiedän,että tulee aika rauhan,mutta sen aika ei ole vielä moneen vuoteen.

Nyt eletään näin. Palavaa sydäntä ei saa tukahduttaa!

Hymyjä ja haleja!

 

Neonpink

Heippa hei!  Juhannus on vietetty täällä Suomessa ja on aika palata arkeen. Omalla kohdalla en nyt voi oikein sanoa että arki olisi alkanut,koska en tällä hetkellä ole töissä ja alan kyllä ahdistumaan jopa ajatuksesta,että arki ei ole elämässäni tuomassa tietynlaista runkoa. Onko aika palata Tallinnaan? Siinä minulla pähkinää kerrakseen. Katselen vielä kuukauden verran tilannettani ja sitten nenä maailmalle. Tallinnaan tai Maltalle! Vai Hurghadaan? Heh,siitä joskus toiste kenties lisää.

Tottakai kesälläkin kynsihuolto pitää olla ylläpidetty. Tallinnassa tietenkin. Tällä kertaa vaihdoin tekijää. Ja sepä oli hauska ja erilainen kokemus. Olin noin vajaan vuoden jo tottunut,että kynsiteknikkoni on hyvin tiukka venäläistaustainen nuori nainen,jonka ammattitaito on huippuluokkaa. Hän on myös erittäin vaativa asiakkaansa suhteen. Pidin kyllä yhteistyöstämme. Tulimme erinomaisesti juttuun. Työnjälki oli aina täydellistä! Mutta nyt tunsin,että haluan myös kokeilla muita kynsistudioita vertailun vuoksi. Tallinnassa ei kynsiteknikoista ole pulaa. Kauneuteen jaksetaan satsata joka ikinen viikko. Kynnet,hiukset,iho ja keho ovat tärkeässä osassa eestiläisnaisen elämää. Halutaan olla kauniita. Halutaan olla kauniita itselle,sekä muille. Ja minä pidän siitä ajatuksesta!

Minun alkukesän väri valinta kynsiin on nyt tämä neonpinkki. Olen niin rakastunut tähän väriin. Se on niin kesäinen ja sopii ihanasti kesäasuihin. Täydellinen kesänväri!

Tämä uusi kynsiteknikkoni on eestiläinen nuorinainen. Voin vain vertailuksi sanoa,että näiden kahden kynsihuoltajani ero on kuin yön ja päivän ero. Tämä tekijä oli hellä ja niin rauhallinen. Hän on vielä uransa alussa,että toki en aio siinä mielessä vertailla työnjälkeä. Sanon vain,että olen tyytyväinen työnjälkeen. Ja aion tulevaisuudessakin käydä myös hänellä niinkuin edellisellä tekijälläkin. On hyvä olla olemassa kaksi kynsiteknikkoa,jolloin on  helpompi saada tilattua tulevia vapaita aikoja kynsihuoltoon. Laitan sinulle linkin tekstin loppuun jos vaikka sinua kiinnostaa tutustua lähemmin liikkeen kauneuspalveluihin.

Pinkki piristää ja erottuu aina. Siitä tykkään. En ole kenties muutenkaan mikään ”sulautuja- joukkoon” tyyppi! Näin ainakin uskon. Teen asiat omalla tavallani ja omaan tahtiin. En tarvitse muiden hyväksyntää. Luotan omaan itseeni. Hyvä itsetunto on kunnian osoitus omaa  itseään kohtaan. Uskon,että toisia ihmisiä ei voi rakastaa sydämmen pohjasta ellei osaa itseään ensin rakastaa. Ei voi antaa mitään kanssa ihmisille ellei oma matkalaukku ole täytetty ensin!

Minun täytyy kyllä tässä nyt ihan ääneen ihmetellä,että missä se kesä viipyy? Pari kuumaa aurinko päivää saimme kokea täällä Suomessa ja siihen se sitten jäikin. Ilmojen suhteen olisi helppo tehdä päätös ja siirtyä Maltan auringon alle. Tallinnassa alkoi kevät ihanan aikaisin tänä vuonna ja siitä olen edelleen niin onnellinen. Talvi oli lyhyt. Minähän en ole talvi-ihminen ollenkaan. Tykkään olla paljain jaloin ja tuntea auringon säteet ihollani. Saan siitä energiaa.

Tässä linkki kauneussalonkiin,jossa voit hoitaa kynnet,jalat,hiukset ja ihon. Erittäin mukava ja nuori henkilökunta palvelee iloisesti asiakkaita edullisin hinnoin.

Isalon Tallinnassa:  KLIKKAA TÄSTÄ

Toivottavasti aurinko tulee oikein lämpimin sätein meitä tällä viikolla lämmittämään. Toivotan sinulle mukavaa uutta viikkoa kaunis lukijani. Hymyä ja haleja!

Kesällä on helppoa olla onnellinen!

Aurinkoista päivää lukijani! Kesä ja kärpäset! Niinhän se menee? Napsin viikonloppuna ihania kuvia. Kesäkuvia. Grilliruoka on sellainen ,jota ilman ei voi kesällä elää. Ja viikonloppu tuli vietettyä rakkaan serkkulikan kanssa. Hän kun on vielä kokki ammatiltaan niin kyllä maut´oli taas kerran kohdillaan. Ilma nyt ei ollut ehkä ihanin,mutta tänään tuntuu,että Suomeen on kesä tullut. Olen siis siirtynyt kesälaitumille tänne Suomeen. Tallinna ja kaupungin pölyt niinkuin elämä siellä saa sitten jatkua syksyllä. Nyt nautitaan vihreydestä,pelloista ja rakkaista jotka ovat maailman tärkeimmät!

Juuri nyt saan luultavammin elää parasta aikaa elämässäni. Tottakai on paljon mitä haluaisin muuttaa,mutta yksi asia kerrallaan tässä mennään eteenpäin. Kaikkea ei voi saada heti. Tällä hetkellä punnitsen elämääni kaupunkielämän ja maalla elämisen eroavaisuuksilla. Molemmissa on niin hyvä olla. Mutta missä olen tulevaisuudessa niin sitä en tiedä? Mahdollisuus oli myös siirtyä Maltalle tänä kesänä,mutta en sittenkään tainnut olla valmis vielä olemaan niin pitkällä erossa perheestäni joka on nin rakas! Eli päätin olla lähtemättä. Ja niinkuin jo aiemmin sanoin että kaikkea ei voi saada niin annoin itsellen nyt aikaa miettiä ja pohtia,että onko se minun elämäni tarkoitus olla ja asua missä ? Aika sen näyttää. On se kumma,kun olen niin onnellinen seikkailuissani mutta kaipaan sitten niin omiani. Ja omieni parissa mietin että minne lähtisin seuraavaksi seikkailemaan. Hulluksi siinä tulee!

Nyt on kesä ja kärpäset ja nautin suunnattomasti elämästäni täällä maalla Suomessa.

Hymyjä ja haleja!

Niin pinkkiä ja uusi hajuvesi!

Hei hei  sinulle lukijani! Onko kaikki hyvin?

Minulla on kaikki oikein hyvin. Voisin kenties ihan lohkaista,että elämä on ihan vain hymyä! Olen tehnyt suuria suunnan vaihtoja taas kerran,josta kerron tulevissa blogipostauksissa. Nyt on nyt ja tässä olen! Kirsikkapuut ovat jo kukkineet ympäri maailmaa. Saimme täällä Tallinnassa nauttia kirsikkapuiden kauneusta monta päivää. Kevät tuli jotenkin niin hurjan nopeasti,ainakin tänne Tallinnaan. Ja juhannusta nyt sitten seuraavaksi odotellessa. Sehän ei ole mikään suuren suuri juhla täällä,niinkuin Suomessa,mutta juhannus kuitenkin. Kaikilla suomalaisilla on varmasti jotain sanottavaa juhannuspyhistä. Muistoja muistoja! Mielestäni jokainen juhlii tavallaan. Meidän perheessä se on oikeastaan ollut aina grillausta,kokkoa ja mukavaa olemista perheen kanssa. Näin se tulee olemaan tänäkin vuonna,vaikka nuorimman pojan kanssa juhlimmekin vain ihan kahdestaan ! Niin kauan kun kelpaan juhlapäivän seuralaiseksi pojille,niin onni on puolellani! Minä ostin alkukeväästä Tallink-verkkokaupasta kesää ajatellen uuden hajuveden hajuvesikokoelmaani täydentäen, Mielestäni tämä tuoksu sopii erinomaisesti esim juhannusjuhlan tuoksuksi! Ma Vie pour femme Florale Hugo Boss!

Vuoden aikana on tullut huomattua,että tässä kaupungissa naiset todellakin suitsuttelevat hajuvesiään ympäri kehoaan. Ja sitä todella suitsutellaan.amubussissa voi välillä olla sellainen ”tuoksujenkarnevaali”,että linnutkin putoaa puista! Tämä hyvässä sekä pahassa. Suomessa tämä ei oikein sovi. Siis tälläiset tuoksujen karnevaalit. Suomi on täynnä sääntöjä ja jos niitä ei noudateta,niin täti 55 kyllä kertoo sen sinulle! Heh heh. Palatakseni vielä ostamaani tuoksuun,niin tämä on tuoksu kaikenikäisille naisille. Talvenajan tuoksuksi en tätä kyllä luokittele. Tuoksu on raikas,mutta ei raskas tai liian vahva. Päivä tuoksu. Hyvin viettelevä,mutta tyylikkäästi viettelevä. Mukavan intensiivinen! Kaktuksenkukan ja vaaleanpunaisten ruusunnuppujen ja lämpimän setripuun tuoksu vangitsee naisen kuin naisen. Mmmmm. Niin naisellinen! Suuri suosittelu,vaikka tuoksu on jo iältään ”vanha” niin edelleen hyvin moderni tuoksu!

Olin niin suunnitellut,että  sininen on kesäväri 2019! Mutta niinkuin aina niin pinkkiä ja vaaleanpunaista sitä aina tulee sitten kuitenkin valittua. Ääk,olenko mä oikeesti niin pinkki? Huh huh. Eikö ikä voisi tuoda jo pientä vaaleanpunaisenvärin  hylkäämistä. Mutta nythän mä kuulostan tiukkapipolta. Ei värit ”mokamavie!ikää katso. Vai mitä mieltä sinä olet tästä asiasta? Mutta kaikki riippuu ihan mitä ja miten sommittelet tämän värin muiden värien kanssa. Materiaali valinnoillakin on hurjasti väliä. Tämä on väri,joka nopeasti näyttää vitosen rätiltä! . Pinkkiä päästä varpaisiin on jo liioiteltua pinkin ilotulitusta! Tämä näin tälläkertaa. Hymyjä ja haleja!

Kauniita kynsiä ja arjen mietintöjä

Kun mun kynnet on siistit ja laitetut niin elämä hymyilee. Moi sinulle siellä! Kevät on kovasti tulollaan täällä Tallinnassa ja fiilikset siitä syystä korkealla. Mitä enemmän aurinko näyttäytyy niin sitä enemmän energiakentät täyttyvät  hyvänolon viboista.  Niin se vain on! Sain Suomesta aika talvisen kuvan tänään ja ai että,tuntui hyvältä katsella ikkunasta ulos ja ajatella :meillä täällä on tennarikeli! Nykyään osaan jo kyllä arvostaa ja nauttia talvestakin,mutta jos saisin valita,niin kyllä mä varmaan sen vuodenajan hyppäisin yli,jos saisin. Yksi haave haavelistalla olisi saada elää talvettomassa maassa.  Ja alkaa tuntua,että ei se taida enään olla haave vaan toteutettavissa oleva idea. Kuitenkin vasta jonkin vuoden päästä. En ole valmis olemaan pojista vielä pidemmällä kuin nyt. Tallinna-Hyvinkää on tällä hetkellä hyvä väli. Aikuisia poikia he ovat tai miehiä,mutta mammaa silti tarvitaan toisinaan. Tiedän miltä tuntuu,kun äiti on kaukana. Olen siihen tottunut ja eihän minulla mitään hätää ole kun on ns varamammoja olemassa. Mutta poden toisinaan ihan hirveää huonoa omaatuntoa,että täällä minä vain elän omaa kivaa elämääni. Nää on näitä elämän kipukohtia. Täytyy vain uskoa ystävääni,joka sanoo,että olen liian ankara itseäni kohtaan. Ja tottahan se on,mutta en vain voi sille mitään,kun tunnen sydämmessäni piston,kun asiaa ajattelen. Äitiys ei ole helppoa tai oikeastaan tahdon käyttää sanaa vanhemmuus. Minusta on todella tärkeätä aina painottaa,että vanhemmuus. Koska liian usein äidit jotenkin omii lapset itselleen marttyyrimaisesti ja isät unohdetaan. Ihan kuin heidän olemassa olonsa olisi jotenkin vähemmän tärkeää. Ja hassua on että lapset ei ole omaisuutta vain lainassa ja niin pienen hetken. Aikuisuutta on,kun kaksi vanhempaa jakaa vanhemmuuden. Kumpikaan ei ole siinä huonompi tai parempi. Mutta molempia tarvitaan. Se olisi hyvä muistaa. Tietenkin on eri asia poissaolevat aikuiset jotka eivät  halua vanhemmuutta elämään syystä tai toisesta. Yhteiskunnan pitäisi tukea molempia vanhempia. Varsinkin eron tullen. Noh,tää on mun mielipide.

Olen ollut aikalailla kimalteiden  pauloissa viime ajat tai ehkä se alkaa nyt jotenkin tasaantumaan,kun olen niin pitkään kimallellut. En varmaan pysty vähään aikaan ainakaan luopumaan näistä geelikynsistä. Tämä on niin hurjan yksinkertaista ja helppoa. Kynsilakkaa ei tarvitse korjailla pitkin viikkoa moneen otteeseen niinkuin tavallisen kynsilakan kanssa tarvitsee- Kolmen viikon välein on laitettava uudet. On neljä viikkoakin vierähtänyt ja ei se mikään katastrofi ollut silloinkaan. Nyt kevättä kohden alan ottaa kyllä taas pidempää mallia. Lyhyempien kynsien kanssa on arki kyllä helpompaa. Mutta pitkät kynnet ovat niin kauniit ja seksikkäät. Tai miten se nyt oli? Mutta tämä harrastus ja pahe jatkukoon ilomielin jatkossakin. Nyt riennän lauantai yöhön,vaikken mitään baarielämää lähde viettämään mutta Tallinnan yöhön tästä lompsasen ystävän kera. Mukavaa viikonloppua murut. Hymyjä ja haleja!

 

Yksi ihana lauantai

Näin se aika taas vierähti muka kera kiireiden. Hei sinulle lukijani!

On ihan pakko bloggaa ja kertoa mukavasta lauantaista jokunen viikko sitten. Sain rakkaita Suomesta viettämään aikaa kanssani pariksi tunniksi tänne Tallinnaan. Tiesin ryhmän olevan huonojalkaisia ja aikaa oli rajallisesti. Eikä tässä kaupungissa tarvitse edes olla huonojalkainen talvella,vaan melkeinpä ihan omaksi turvaksi on hyvä pysytellä pois kaduilta tiettyinä päivinä. Joko teitä ei ole aurattu tai ne on niin peilijäässä,että oman hengen uhalla niillä kävellään. Eli taksi on onneksi edullinen keino liikkua täsä kaupungissa. Bussista puhumattakaan. Ja sainhan myös nyt itse kokea viikko sitten kävelyteiden kataluuden. Lensin nimittäin selälleni ja sairaslomalle vei se kaatuminen.  Onneksi mitään ei mennyt rikki,vain kova tärähdys häntäluuhun,mutta lääkäri oli sitä mieltä,että kotona parannellaan jokunen viikko tälläisen tärähdyksen jälkeen. Että silleen….

Ja nyt takaisin lauantaihin. Tallinnassa on monia hyviä ja kivoja ravintoloita. Tällä kertaa päätin tämän ryhmän viedä ravintolaan nimeltään Argentiina Restoran. Valintani perustui sille,että kun on monta syöjää,niin on monia erilaisia ruokailijoita. Ruokalista pitää silloin olla viettelevä monelle eri ruoailijalle.  Tiesin myös,että paikka on tunnelmallinen sekä ruoka on hyvää. Eli tein pöytävarauksen facebook-sivujen kautta. Sain vahvistuksen varauksesta antamaani sähköpostiin. Erittäin kätevää. Suosittelen tekemään varauksen ravintolaan kuin ravintolaan. Silloin ei tule pettymystä ovella.

Vikingline satamassa sitten odottelin ryhmääni odottavin mielin. Ja taas kerran elämässä tuli oikea déja vú fiilis-olen tehnyt tätä ennenkin. Nimittäin odottanut näitä samoja ihmisiä risteilyreissultaan. Satama vain oli eri. Se on sellainen lämmin ja täynnä rakkautta oleva tunne,kun et ole nähnyt läheisiä ihmisiä hetkeen. Se tunne ei koskaan muutu. Halausten jälkeen suuntasimme satamassa olevalle taksitolpalle ja siellä meitä mukavasti odottelikin pieni bussitaksi. Mahduimme siis kaikki samaan autoon. Ja eikun nenät kohti Pärnu mnt 37. Ja näin sain Suomi-sukulaiseni ehjin jaloin viettämään mukavaa lauantai-iltapäivää kanssani.

Hola Argentiina Restoran! Espanjalainen musiikki tahditti mukavasti ravintola vieraita. Ihana tunnelma heti alkuun ja olo oli kuin olisimme etelän lämpimällä vyöhykkeellä tai kenties jopa etelä-Amerikassa! Viva!!! Tarjoilijamme otti meidät lämpivästi vastaan. Aloitimme kera kuohuviiniin,Prosecco Doc.

Tilaukset sujuivat moitteettomasti ja odotusaikakaan ei ollut järin pitkä. Oma tonnikalapihvi annokseni kesti kuitenkin pisimpään ennekuin se saapui pöytään. Mutta ei maailmani siitä kaatunut. Jokainen herkutteli maittavilla annoksilla ja vatsat tulivat täyteen. Ei ole kyllä huonoa sanomista ruuan suhteen.

 

 

Valitsimme perulaista cévichekalaa,savustettua mustekalaa,tonnikalaa,ja kunnon pihviannoksen.Höystettynä kera kastikkeiden ja uuniperunoiden.

Tottakai tilaa löytyi vielä jälkiruualle kera drinkin,suklaakakun ja kahlua likööriäkin tilattiin. Palvelu oli alusta loppuun asti ystävällistä ja asiakkaan huomioon ottamista. Itse en tiedä ollenkaan huonosta palvelusta tässä kaupungissa. Mutta olen kuullut sanonnan:että metsä vastaa niinkuin sille huudetaan! Ken tietää? Kielimuuriakaan ei ollut ravintolassa,koska ruokalistat saimme myös suomeksi. Siinä meillä vierähtikin pari tuntia ja sitten oli aika hypätä taas taksiin,jonka tilasimme taksikuskilta,joka meidät ravintolaan toi. Erittäin kätevää. Ja näin olimme taas kerran satamassa moikka moi haleja antaen. Seuraavan kertaan taas. Toivottavasti jo keväällä.

Tähän loppuun haluan vielä sanoa että ravintola sopii todellakin kaiken ikäisille ruokailijoille. Nuoremmasta vanhempaan,kaikille löytyy jotain.

Varsinkin lihaa rakastavat ruokavierailijat saavat kyllä pihviä syödä täällä mahan täydeltä. Ja kyse on valtavista pihveistä.Gramma määrät löytyy ruokalistalta myös.

Huonojalkainenkin pääsee sisään (meillä oli mukana yksi pieni rullaattori)koska rappuja on vain muutama mutta rullatuolilla liikkuvan on kyllä vaikeaa,varsinkin jos on wc:n puolelle tarvetta,koska se löytyy alakerrasta.

En voi kuin suositella. Kurkkaa vielä ravintolan nettisivuja niin pääset vielä paremmin tutustumaan.Klikkaa linkkiä.

ARGENTIINA RESTORAN