Mennään upeina naiset!

Viikonloppu uusi ja blogipostauksen aika!

Oletko koskaan miettinyt,että kuinka upea olo on,kun on kauniisti pukeutunut ja hiukset ja meikki hyvin? Selkä on paljon suorempana ja silmissä säihkyy pilke. Miksi se tunne ei voi olla päivittäistä? Tai miksi emme aina huolehdi itsestämme? Eikö se ole naisen ”velvollisuus”olla nättinä? Hups,nyt moni siellä ruudun takana kavahtaa. Rauhoitu. En ihan noin sanatarkasti tarkoita,mutta on siinä jotain järkeä. Voi sitä myös olla kaunis ja selkäsuorainen suihkunkin jälkeen. Pieni ehostus ja siistit vaatteet on mielestäni ihan ehdotonta menemme me minne vain. Ja tottakai,sama koskee miehiä. Ehostuksena miehille riittänee hyvä dödö,tuoksun kera ja siistit vaatteet. Mutta nyt kysynkin,että miksi nainen lopettaa välittämästä miltä näyttää?

Menemme upeana? Onko upea sana liian pramea? Miksi?

Eikö arjessa voisi olla vähän bling blingiä?

Omasta puolestani täytyy sanoa,että on ilo silmälle ,kun ympärillä on kauniisti pukeutuneita ihmisiä. Ymmärrän,että jos navettaan on matka,niin silloin voi päällä olla mitä sattuu,mutta harva meistä on sinne kuitenkaan matkalla. Tämähän on tietysti jokaisen oma asia miltä näyttää,mutta voi tästä aiheesta myös hyvä ääneen puhua aina silloin sun tällöin. Tallinnassa on enemmän tullut mietityttyä ulkonäkö asioita.Koska täällä naiset todella panostavat ulkonäköönsä.Täytyy sanoa,että on naisenkin silmälle ilo kun toinen nainen pukeutuu siististi ja kauniisti. Miehistä varmaan puhumattakaan.

Miksi pitäisi vain juhliin olla pukeutuneena? Arkeahan me tässä suurimmaksi osaksi elämme. Minä ainakin. Tiedän,että aihe nostattaa joillakin karvoja pystyyn,mutta miksi? Siitä olen varma kuitenkin,että kaikki me kehuista pidetään tavalla tai toisella. Vai oletko siitä eri mieltä?

Tämä aihe voisi olla #teema2019 useampaan kertaan. Pohdinpa sitä! Ja,että miten sitä voisi kehittää? Kaikkihan me tiedämme #yhden# eestiläisen naisen,joka suureen ääneen on vuosien varrella arvostellut suomalaisten naisten pukeutumista. Miksi se herättää meissä niin kovasti tunteita jos sillä ei kerta ole väliä miltä näytämme?  Vai olemmeko upeita mutta meitä ei saa arvostella? Ja onko nämä ihan ilmasta temmattu nämä eestinaisen puheet? Miksi aihe on niin arka? Voisin kenties avata teille lukijoille omaa pukeutumistani vuosien varrelta? Ja voitte arvostella ne asut sitten. Katsotaan mitä keksisin? Laita ihmeessä viestiä,jos sinulla on ajastuksia tästä aiheesta. Mielenkiinnolla luen ja opin. Tai kerro mielellään sinun pukeutumisestasi vuosien varrelta. Olisin ikionnellinen näistä viesteistä. Nyt tämä nainen jatkaa viikonlopun viettoa ja toivottaa sinulle kallis lukijani hyvää päivänjatkoa sekä hymyjä ja halejä!

 

Advertisements

Hei vuosi 2019!

Hei sinä siellä ja tervetuloa matkaani vuodelle 2019! Viime vuonna tähän aikaa en ikipäivänä olisi uskonut että minä,Susanna Carita,asuisin Eestinmaassa! Elämä on merkillistä. Mutta sen sanon,että kaikella on tarkoituksensa ja kaikkeen voi itse vaikuttaa. Olen huomannut,että kun jollakin tavalla opin kuuntelemaan elämää ja omaa itseäni niin ovia alkoi avautua. Kaikki voima tulee minusta itsestäni. Se on oikeasti hurjaa. En tiedä ,että kuuluiko minun elää ja kokea kaikki kokemani,että voin ylpeänä sanoa,että kaikesta voi oppia ja viisastua. En kadu mitään. Koska kaikki se hyvä ja paha,joita on matkallani ollut on muokannut minut minuksi. Se ihminen,joka olen tänä päivänä. Kiitos elämä!

Viime vuosi oli hurjaa muutoksenaikaa. Onneksi uskalsin olla tarpeeksi rohkea ja tehdä muutoksia. Luulenpa,että juuri muutoksien tekeminen omaan elämään on se vaikein osio elämässä. Mitään ei saa ja mitään ei tapahdu,jos ei uskalla hyppää muutoksien kyytiin! Minä olen ollut rohkea montakin kertaa elämässäni ja luulen,että juuri ne rohkeat päätökset ovat olleet juuri niitä parhaimpia ja kirkaimpia suunannäyttäjiä. Olen myös oppinut että liika pohtiminen ei ole myöskään hyväksi uusien asioiden päättämisessä. Paras tulos tulee,kun antaa mennä vaan! Minulle ei paikallaan polkeminen sovi. Pitää mennä etenpäin. Se on yksi hyvinvointiini kuuluva peruspilari. Tämä viimeisin ja  isoin päätös muuttaa uuteen maahan on jo nyt opettanut paljon. Uusi kieli,uusi ympäristö,uudet ihmiset,uusi koti,uusi työ jne….Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkäksi. Kaikki tämä vaatii sulattelua ja armoa itseään kohtaan. Pää väsyy päivittäin todella nopeasti alussa. Alussa juostaan vain eteenpäin. On hyvä,jos osaa pysähtyä tuon kaiken ruuhkan keskellä ja vain olla. Pitää nauttia kaikesta uudesta hulluudesta. Itselläni keho aina kertoo jos kaikki ei ole hyvin tai,että on aika vähän jarruttaa. Ja niin kävi syksylläkin,että verenpaine nousi taivaisiin ja oli pakko pysähtyä ja hiljentää omaa vauhtia. Aika ei lopu tähän. Voin tehdä huomennakin asioita. Voin kokea huomenna tai vaikka ensi viikolla tai jopa ensi kuussa tai ensi vuonna. Piti pysähtyä. Ja listata just tässä ja nyt asiat,jotka ovat tärkeimmät viikossa ja kuukaudessa. Eli jotta jaksaa olla ”täydellinen” töissä niin pitää tyhjentää omapää siinä välissä. Eli työn lisäksi tärkeää on oma hyvinvointi tai toisinpäin. Ihan miten vaan……Kun vihdoinkin sain oman pienen mäyräkoirani kainaloon tänne Tallinnaan oli se onnen tunteista sinä hetkenä suurin. Verenpaine päätti laskea. Jihuu…….Mun mäyris on mun muru!

Keväällä bloggailen mäyriksen ja minun elämästäni vähän enemmän. Elämääni on taas kerran suotu glitteriä ja kimallusta. Ja siitähän minä nautin……Taitaa se tämäkin vuosi tuoda joitain uusia juttuja,koska olen valmis kokeilemaan uusia ratoja mitä elämä eteeni tuo. Yksi uusi juttu alkaa jo huomenna. Työkuvio muuttuu ja opettelen taas jotain uutta. Minulla oli kaksi työtarjousta,joiden välillä pohdin ja tein päätöksen suht nopeasti. Olen valmis uuteen rumbaan! En edelleenkään ymmärrä,että minkä puun takaa nämä tarjoukset tulivat,mutta sen tiedän,että jompaan kumpaan tarjoukeen oli tartuttava.

Niinkuin paritanssissa,kun on hyvä ”viejä” niin on helppo ottaa askeleet. Tanssien kohti kevättä. Hymyjä ja haleja sinulle ihana lukijani!

Tallinnan nightlife

Se on nyt sitten korkattu nimittäin Tallinnan yöelämä! Joka kaupungissa on aina omat menot ja kikat. Minä nyt en kauheasti ole viime vuosina yöelämää harrastanut,mutta on aina kiva kokeilla jotain uutta. Tulihan ainakin pyntättyä itseään oikein kunnolla ennen radalle lähtöä. Treffit porukan kanssa oli Baltijaamassa. Myös tämä oli minun ensimmäinen tutustuminen tähän kovin suosittuun kaupungin alueeseen. Hyppäsin ratikka numero 2 ja keskustasta kesti vajaa kymmenisen minuttia saapua kohteeseen. Oli tietenkin jo pimeä,mutta koin heti alueen hyvin charmantiksi paikaksi. Ihan aiheesta siis aluetta kutsutaan hipstereiden paikaksi. Hyvin trendikästä. Mutta inhimillistä ja kotoisan viihtyisää. Siis,että sinne sopii kaikenlaisia ja ikäisiä ihmisiä illoista nautimaan. Pieni viinibaari nimeltä Time to wine on lattiasta kattoon täynnä mitä ihanimpia viinejä. Suosittelen todella tutustumaan paikkaan,mutta varaa mielellään pöytä etukäteen,koska paikkoja on rajoitetusti. Hauskaa siellä on,että kassalta saat viinikortin ja eikun valitsemaan viinejä! Kortti annetaan poislähtiessä kassalle  kun olet maistellut tarpeeksi. Ja sitten maksamaan.

Syödä pitää aina,ja valitsimme ruokapaikaksi kuuluisan F-hoone ravintolan. Kiva ravintola. Valitsemani hampurilainen oli todella täydellinen. Paljon olisi muuta sanottavaa tästä paikasta,mutta jätän sikseen,kun ei ole niin positiivista kerrottavaa. Mutta seura oli täydellinen,niinkuin ruokakinniin ei muuta onnistuneeseen iltaan sitten tarvittu tällä kertaa.

Tietenkin kaavaan kuuluu vielä lauantai iltaa jatkaa jossain muuallakin vielä ruokailun jälkeen. En muista ravintolan nimeä mutta Telliskiveen kävelimme kun nämä paikat on ihan vieri vieressä. Toki korkokenkillä ei paljoa vapaaehtoisesti kävellä! Mojitot oli erinomaisia,niin silloin tämä paikka oli täydellinen,eikös vain?

Eli nyt se on korkattu,siis yöelämä täällä Tallinnassa ja olen oikein tyytyväinen. Tästä on hyvä siirtyä uuteen viikkoon ja takuu varmana näitä keikkoja tulee tulevaisuudessa lisää! Hymyjä ja haleja!

Geelikynnet

Hello kaunotar siellä! Nyt blogikirjoitus aiheesta,josta en todellakaan kuvitellut kirjoittavani. Kädet ja kynnet ovat aina olleet minun juttuni,mutta feikkikynnet ja se maailma sen ympärillä oli ”eiminunmaailmaani”kuuluva. Ensinnäkin,koska tiesin,että sana eläinkokeeton ja feikkikynnet ei mahdu samaan lauseeseen. Mutta nyt olen viimeisen kahden kuukauden aikana joutunut törmäämään useasti,että jos haluan jotain mistä tykkään ja koen sen tärkeäksi osana naiseuttani,niin olen joutunut tekemään valintoja. Tallinnassa eko ja eläinkokeeton on vasta niin sanotusti alkutaipaleilla. Ja koska suurinosa ajastani kuluu kuitenkin työpaikallani,niin ei minulla ole aikaa etsiä netistä tai kivijalkakaupoista haluamiani tai tarvitsemiani kauneuteen liittyviä tuotteita. Tietenkin tämä on tietynlainen tekosyy,mutta olen sen itse hyväksynyt ja kannan vastuun. Pyrin edelleen valitsemaan eläinkokeetonta,mutta en aio kokea syyllisyyttä siitä,että jos nyt en löydä tarvitsemaani huulipunaa eläinkokeettomana niin valitsen ajansäästön kannalta myös sen toisen. Minun on pakko rajata tiettyjä aioita tällä hetkellä oman jaksamisen vuoksi. Elän ihan uudessa maailmassa niin omia voimavaroja on opeteltava jakamaan järkevästi. Geelikynnet on tästä hyvä esimerkki. Koen,etten jaksa lakata kynsiäni,joka neljäs päivä,niin ajattelin,että geelikynnet auttaa minun arkeani tässä kohdassa. Joo,kyllä voisin toki valita olevani ilman kauniita kynsiä niinkuin monet tekevätkin,mutta satun nyt kuulumaan niihin naisiin joille lakatut kynnet,sekä kosmetiikkamaailman ihanuudet tuovat ns hyviä viboja eli hyvää fiilistä. Ja tietynlaista onnea.

Eli kotimatkalla monta kertaa ohikävellessä eri kynsisalonkien; pohdin,että voinko antaa periksi periaatteilleni tässä kohtaa? Ja sitten yhtenä päivänä marssin sisään ja tilasin ajan. Siitä se sitten lähti. Ja tämän ensimmäisen lauantain jälkeen jolloin ensimmäisen kerran astuin kynsisalonkiin varattuun omaan aikaani: en usko että tulen koskaan enään luopumaan näistä. Koska mä olen ihan in love eli todella rakastunut omiin kynsiini! Kauniit ja lakatut kynnet ovat aina olleet täskeä osa omaa naiseuttani. Geelikynnet oli rakkautta ensi kerrasta lähtien. Elämys jo itsessään oli oma elämys, Venäläinen kynsitaiteilijani,joka todella tiesi arvonsa niinkuin nyt usein venäläiset tietevät ja sitä kovasti myös arvostan. Miksi nöyristellä,jos on arvonsa ansainnut? Onneksi osaan olla eri ihmisten kanssa ,että löysimme yhteisen sävelen tähän pitkään kynsisessioon.. Koska muutoin olisi ollut aika hankalaa viettää 2,5 h melkein nenätysten saman lampun alla? Oli ilo nähdä kuinka hienosti hän hallitsi oman työnsä. Täytyy myös sanoa että omat ennakkoluulot helposta työstä karisi näiden tuntien alla kun näki minkä hurjan ja taidokkaan työn kynsitaiteilijani teki minun kynsilleni. Se oli raakaa työtä eikä mitään hömppää. Tästä työstä kuuluu saada kunnon palkka koska uskallan väittää että ihan joka ”maija” ei upeita kynsiä pysty rakentamaan tuosta vain. Ja kyllähän sitä on vuosien varrella kaikennäköistä jälkeä nähnyt! Ja en ikimaailmassa antaisi ihan kenen vain ”mukaosaajan! tehdä minulle kynsiä. Ihan niinkuin muissakin asioissa. Ammattilainen on aina ammattilainen.

Tottakai valitsin vaaleanpunaisen ja glitteriliilan ensimmäiseksi kerraksi. Punainen ja vaaleanpunainen ja liila on mun heikkous värit. Punainen vain on sellainen tyylikäs ja arvoa antava väri verrattuna näihin kahteen. Ja nyt tuntui ihanan tyttömäiseltä lauantailta niin valitsin jotain prinsessamaisen hempeää. Vai mitä mieltä olet väreistä? Minä usein kirjoitan ja pohdin värien maailmaa. Niillä on mielestäni hurjan suuri vaikutus meidän elämään. Mietippä mikä on ensimmäinen ajatuksesi kun näet:mies 55  ja vaaleanpunainen collegepaita päällä? Saa nähdä koska uskallan kasvattaa tästä pituudesta vielä pituutta? Koska tottuuhan näihin ja asiat oppii tekemään toisin. Suurin huolenaihe aina muilla on: että miten pitkäkyntiset pyyhkii pyllyn? Heh heh. Kyllä mä uskon,että jokainen pyyhkii pitkillä tai lyhyillä kynsillä. Kai jo hajukin paljastais? Eiku vain haistelemaan seuraavalla kerralla kun näet pitkäkyntisen!

Kolmen viikon päästä tästä ensimmäisestä kerrasta menen sitten ottamaan uudet kynnet tai huollon niinkuin sitä sanotaan. Ei mitään tietoa mitä se pitää sisällään mutta kovasti jo mietin mikä väri seuraavaksi? Terveisin rakastunut nainen! Hymyjä ja haleja vain sun uuteen viikkoon!

Jotex ja joulu

Nyt on ihan pakko ihailla Jotexin tarjontaa tarjontaa ja fiilistellä tulevaa joulua!

Mun Tallinnankoti tarvitsee kaikkea uutta kotiin

Ensimmäisellä viikolla söin muoviveitsellä jugurtin ja puuron.Nyt löytyy jo onneksi lusikoita!

Sellaista se on kun aloittaa alusta kaiken.

Klikkaa linkkiä ja ihaile Jotexin ihanuuksia!

https://advrl.com/582/69678/v

-Tämä on mainos/

Punaisenvärin salaisuus

Heippa hei sinne ruudun toiselle puolelle! Eilinen myrsky kyllä taas kerran näytti luonnettaan oikein kunnolla. Meri on minulla ihan tässä vieressä ja tuntui,että kohta risteilyalukset lipuavat mereltä kuivalle maalle. Kunnon syysmyrsky oli siis kyseessä. Mikä tuuri,että ei ollut tarvetta olla matkalla mihinkään,vaan sain olla kotona lämpimässä! Viikot on Tallinnassa vierähtäneet aikalailla kovasti työnmerkeissä. Olen kyllä saanut myös aikaiseksi perehtyä pariin uuteen juttuun,joista tulen täällä blogissa sitten kirjoittamaan jonkin ajan kuluttua. Viikko viikon perään totean,että viihdyn tässä uudessa kotikaupungissani  niin mainiosti.

Kun tämä ns. uusi elämä alkoi täällä Tallinnassa niin on tapahtunut niin paljon uutta ja hyvää elämässäni,että on välillä kysyttävä itseltään,että onko tämä unta vain? Ei minulla mikään huono elämä ollut tätä ennen mutta nyt tähän aikajaksoon tämä elämä tuntuu oikealta ja hyvältä. Olen tainnut joskus aikaisemminkin kirjoittaa punaisesta väristä. Taas kerran olen tämän värin löytänyt elämääni. Se on voimakas ja raikas. Ja valloittava samaanaikaan!

Punainen ja pinkkiä niin hyvä yhdistelmä. Ja siitä tule myös hyvälletuulelle.

Alkusyksyn ehdoton suosikki oli mun punaiset balleriinat,jotka todella huomattiin. Nyt olen nämä balleriinat siirtänyt työpaikalle toimisto sisäkengiksi..

Koko syksyn on kynsilakkaväri ollut punainen.

Eli olen todella useaan otteeseen tullut siihen tulokseen,että punainen on minun voimavärini. Mikä on sinun voimavärisi? On myös ollut jännä huomata,että mitä enemmän punaiseen tottuu sitä rohkeammin uskaltaa mixailla sitä myös muiden värien kanssa, Punainen ja pinkki. Punainen ja vihreä. Oh la laa siinä on värimailma ja tie suoraan huipulle! Jos sinne halajaa? Kuka tahto ja kuka ei? Tähän loppuun vielä toivotan sinulle: hymyjä ja haleja.

Ekokampaamo Tallinnassa

Hei kaunotar! Oletko muuten koskaan miettynyt kuinka kauniilla sanoilla voi olla isokin merkitys?Pieni kehuminen siellä sun täällä piristää kummasti toisen päivää. Kehuminen ei tarvitse aina olla ulkonäköön liittyvää,vaan arjen pienet raatamisetkin ansaitsevan kehuja. Kun kehut tulevat toiselta ihmiseltä,niin ne tuntuvat aina tuplamukavilta,eikö se näin ole vai olenko ihan väärässä? Tallinnassa olen ihaillut naisten kauniita hiuksia. Olen varmasti aamuisin ainoa ihminen bussissa ,jolla on kosteat hiukset. Mun on pakko ostaa fööni! En tiedä onko näillä kaunottarilla omat hiukset vai lisäkkein lisätyt kutrit päässä? Mutta upeita ovat. Aina,kun nainen muuttaa eri paikkakunnalle niin ensimmäiset arkeen liittyvät probleemat on selvitettävä. Ja yksi niistä on löytää kampaaja,joka sopii itselleen. Minä lähdin rohkeasti nettimaailmaan googlettamaan ja valitsin sopivan itselleni. Tämä tapa on vähän kuin pelaisi venäläistä rulettia mutta näin oli nyt toimittava. Hiukseni tarvitsivat hoitoa. Joko kaikki kampaajat ovat taitavia tässä kaupungissa tai sitten minulla kävi mieletön onni valintani kanssa. Suomessa olen jo vuosia käynnyt ekokampaamoissa ja sillä linjalla halusin jatkaa. Joka ei ollut kyllä mikään kovin helppoa valinta täällä. Suomen ekokampaamot ovat todella aikaansa edellä. Se on todella hienoa! Täällä ekokampaamot ovat vasta löytämässä ja kenties etsimässä ekomaailmaa. Kun kysyntä kasvaa niin toki tarjontaa tulee täältäkin löytymään. Ököjuuksur on eestiä ja tarkoittaa ekokampaaja. Se on hyvä sana osata ,jos tarvitset ekokampaamon palveluita.

Juusteakadeemia on tästä lähtien minun ököjuuksur. Plussana tässä liikkeessä on se,että siellä saa myös suomenkielistä palvelua,jos niikseen haluaa. Palvelu liikkeessä oli todella ystävällistä ja ammattitaitoista. Liikkeestä saa myös hennavärjäyksiä kulmiin. Aion kokeilla sitä tulevaisuudessa. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Savivärjäyksiä ei Juusteakadeemiassa tehdä. Tarvitsin leikkauksen ja rutia hiuksiini,koska kesä ja aurinko oli kuivattaneet hiukseni sellaiseksi pehkoksi,että oli jo korkea aika saada ammattilaiselta apua. Ja vaaleata väriä kaipailin myös hiuksiini. Kampaajani ehdotti eri vitamiini ”kylpyjä”hiushoidoiksi. Ensin ajattelin,että mitä ihmettä? Kuulosti ihan hius spa:lta. Ja niinhän se loppusiltaa olikin. Spa hiuksille! Ja hoitojen jälkeen olenkin niin sitä mieltä,että juuri tätä hiukseni kaipasivat. Kokonaisvaltaista huolenpitoa.

Juusteakadeemiassa voi myös tilata ajan hiusten tutkimukseen. Silloinhan on helpompi kohdistaa hiushoidot,kun tietää mikä ongelma on. Sairaudet,stressi ja monet muut asiat ns syövät hiuslaatua. Ja tämänvuoksi hiuksia kannattaa oikeasti hoitaa rakkaudella. Itse havahduin jokunen vuosi sitten tähän,kuinka hiukseni ovat ohentuneet ja päänahkani on herkkä. Hiustenlähtö on hyvä esimerkki siitä,kuinka meidän pitäisi herätä,että kaikki kehossamme ei ole niin kuin pitää. Kuuntele kehoasi. Se kertoo kyllä missä mättää. Toki tänäpäivänä on helppo peittää hiusongelmat eri hiuslisäkkeillä mutta kyllä niidenkin käytössä seinä tulee vastaa,jokin kaunis päivä. Hyvin harva suomalainen on siunattu paksuilla ja kiiltävillä hiuksilla.

Minun takkutukkaa alettiin hoitamaan hiuspesulla jonka jälkeen hiuksiin lisättiin nestemäinen vitamiinikuuri. Istuin pyyhe päässä ja lämmössä todella kauan,että aineet imeytyvät kunnolla hiuksiini. Samalla oli mukava seurata paikallista kampaamo elämää. Eestin-ja venäjänkieli sulassa sovussa lauantai-iltapäivänä tallinnalaisessa kampaamossa. Suomenkieltä unohtamattakaan……..Kuppiteetä maistui hyvälle,vaikken tästä teelajista ollut ikinä ennen kuullutkaan. Join siis konnateetä. Ei kylläkään mitään tekemistä sammakoiden kanssa. Heh heh. Terveysjuomaa ja hyvää aineenvaihdunnalle.

Vitamiinien jälkeen lisää vitamiineja rasvaisemmassa muodossa. Ja taas lämpöön. Ja taas odotellaan. Tallinnalaiset naiset tulevat monesti ottamaan tämän hoidon kampaamossa ja lähtevät siitä sitten aineet päässä kotiin. Koska mitä pitempään tämä hoito vaikuttaa niin sitä parempi hiuksille. Itse valitsin vielä näin alkuun kampaamon odotuspaikaksi.

Kaiken tämän jälkeen hiukset pestiin,föönattiin ja leikattiin. Ja vips-mulla on uudet hiukset. Herrajestas,miten kevyeltä päässä tuntui. Olin moneen otteeseen saanut taivaallista päähierontaa,joka kyllä muistutti että olen ihan jumissa. Pää tuntui kuin kymmenen kiloa olisi putonut pois. Käsituntumalla hius oli pehmeä ja sileä. Ja tämä vain yhden hoitokerran jälkeen. Myös omahiusväri vaaleni aika reilustukin. Hius kerää ulkoa,vedestä,hiustuotteista kaiken maailman ”pöpöjä” itseensä. Ja se vaurioittaa hiusta. Myös mitä syömme näkyy hiuksissakin. Tämä hiusprojekti jatkuu. On kiva seurata,että mikä on hiusteni tilanne esim ensi kesänä. Olen niin hyvillä mielin,että päätin pari vuotta sitten aloittaa tämän kunnioituksen hiuksiani kohtaan.

En voi kun vain hymyillä. Naisen kruunu on hyvälaatuiset hiukset! Ja vielä enemmän ajatus vahvistui,kun muutin tänne Tallinnaan. Kun hiukset on hyvin,niin jotenkin on suoraselkäisempi olo. Oletkos sinä samaa mieltä? Hymyjä ja haleja!

Uudet purjeet purjehdittavaksi

Niin on kuukausi vierähtänyt uudessa osoitteessa ja ennenkaikkea uudessa maassa. Joskus elämässä tarjoutuu ennennäkemättömiä tarjouksia,joita ei voi uskoa todeksi. Uskon,että se on jonkinlainen johdatus jostain. Että kenties kaikki onkin ennalta tiedettyä? Kuka tietää? Omalta osaltani osaan jotenkin sanoa nyt,että tämä kenties oli tulosssa,vaikka itse en siitä mitään tiennytkään. Hyppäsin vain junanvaunuun ja tässä sitä nyt istututaan ja körötetään eteenpäin.. Eli olen täällä Tallinnassa eli Eestissa.. Teen töitä ja tietenkin asun täällä. Sitä on vielä vaikea jotenkin sisäistää. Tämä ensimmäinen kuukausia on ollut aika haipakkaa elämää- En ole ollut mikään Tallinnan-matkaaja elämässäni,joten kaikki täällä on minulle täysin uutta. Uuteen maahan muuttaessa voi kaikki tuntua kovin ”upealta”,ja vuosien varrella sitten katsomus jotenkin tasoittuu oikealle asteelle. Totuushan on,että joka maassa on omat plussat ja miinukset,niinkuin kaikessa muussakin tässä elämässä. Sen kyllä sanon heti tässä alkuun,että virsi jota moni minulle lauloi,kun kuulivat minne muutan;että siis Tallinna ja Viro on kuin Suomi. Ja kielikin on kuin suomenkieli. Jo tämän ensimmäisen kuukauden aikana voisin sanoa ison suomalaisen sanan: se alkaa p:llä ja loppuu marja sanaan! Että silleen. 

Kädessä minulla oli matkaa varten onnenkoru-joka itseasiassa kuuluu sydämmen -valitulleni,mutta päätin lainata sitä hetken ennenkuin annan lahjan pois. Syystä,että koen tämän korun antavan minulle voimaa. Se on käsintehty aidoista materiaaleista eli kivistä. Siitä saaa voimaa,helpotusta uneen ja lievittää stressiä.

Kaksi viimeistä vuotta ovat auttaneet löytämään asiat,joita haluan elämääni. Löysin turvasatamani. Löysin myös oman tyylini. Kun on aikaa keskittyä itseensä,niin oppii samalla kuuntelemaan sisäistä ääntään. Tämä vaati isoja muutoksia omassa elämässä. Ja siitä syntyy itsekunnioitus itseään kohtaan,sekä muita kohtaan. On mukava ja helppoa lähteä maailmalle matkalaukku täynnä luottamusta omiin kykyihinsä sekä uskoa,että vielä pystyy. Kun ikää tulee niin kummasti kaikki turvallinen elämässä maistuu parhaimmalta. Nautin,että uskalsin hyppää vielä tähän junaan. Tämä ei ole helppoa. Mutta samalla tästä saa niin hurjasti elämyksiä,että se kantaa jo pitkälle. Jo tämä ensimäinen kuukausi ja nämä uudet ihmiset ,joita pompsahtelee elämääni joka viikko on rikkautta elämääni.

Tämä matka on seikkailu uuteen. Olen kiitollinen viime vuosien opeista,joita opin  elämästä. Osaan arvostaa esimerkiksi luontoa,joka on kaiken elämän energian lähde. Olen myös kiitollinen joukosta ihmisiä joita minulla on kunnia saada kutsua osaksi perhettäni. Se on voima sekä rikkaus. Ilman heitä en oli tässä tai täällä.

Kiire on tämän aikakauden kirous. Hyvässä sekä pahassa. Koska joskus on myös ihan hyvä toimia rivakasti. Mutta rajansa kaikella. Ja vain me itse voidaan asettaa ne rajat itsellemme. Ja sieltä poikii sana itsekunnioitus. Kun sen taidamme-taidamme rajojen rappuset. Olemmeko jokseenkin samalla aaltopituudella?

Läksiäiset on vietetty moneen kertaa ennen matkaa. Juhlat ovat muuttuneet paluujuhliksi. Olen iloinen,että valittu maa oli näin lähellä rakasta Suomea. Täältä on helppo ottaa laiva viikonloppuna maalle kotiin. Elän kaupunkielämää Tallinnassa ja veri vie maalle silloin sun tällöin hengittämään kaunista luontoa. Ja tapaamaan rakkaita,joita ikävöin jo nyt ihan mielettömästi. Mutta ikävä on osa poissaoloa. Sen kanssa täytyy vain yrittää elää,koska haluan myös olla täällä. Tarvitsen tätä elämää myös voidakseni hyvin. Hassua sinänsä mutta niin se vain on.

Kaunis kesä oli ja meni ja nyt syksy porskuttaa jo kovasti eteenpäin. Olen sitä mieltä,että kohta tämä kaupunki näyttää oikean puolensa. Kylmä viima mereltä menee läpi jokaisen solisluun. Harmaus kaupungissa vahvistuu ja elämä siirtyy sisätiloihin. Vielä turisteja pyörii vanhassa kaupungissa mutta eiköhän kohta sekin kielien sekamelska hiljene. Ja arki alkaa. Lunta tulee ja on liukasta. Siinä on mummolla hatussa kiinni pitämistä! Elämä ulkosuomalaisena käy mielenkiintoiseksi. Olisiko pitänyt lähteä sittenkin lämpöisimmille leveysasteille? Että sellaista tällä kertaa tällä puolen ruutua. Hymyjä ja haleja sinne sinulle!

Kultaa kultaa kultaa

Hej till dig;sinne ruudun toiselle puolelle! Nyt taidetaan elellä aikoja,kun voimme sanoa hyvästi ihanalle kesälle. Lämmintä riitti ja koko kesä oli niin minun mieleen. Hiki oli kokoajan,mutta ennemmin hiki kuin kylmä;sanon minä. Minun yksi ihan ehdoton suosikki juttuihin tänä kesänä oli syötävä kulta. Sain testiin tämän tuotteen. Tietenkin sitä sitten kokeiltiin vaikka missä. Arjesta juhlaan. Ja voi että,kun kaiken arjen keskellä sai juomista sekä leivonnaisista luksustuotteita kertaheitolla. Juomat kimalteli kultahippuja. Muffinit saivat kulta päällysteen. Salaattiin saatiin luksusta,kun kultahipuin sen koristelin. Oli oikea Dubai fiilis. Sheikki Ali Hassan vain puuttui!

Kultaamo.com verkkokauppa myy syötävää kultaa. Kannattaa kurkata sinne,jos tekee mieli tarjoilla vähän parempaa vieraille. Tiesitkö muuten,että muinaisessa Egyptissä kulta syönnin uskottiin antavan ikuisen elämän? Jos tämä vielä pitää paikkansa,niin sanon että’ kyllä kiitos. Nykyään syötävä kulta on juhlapöytien koriste. Minulla se oli ihan arkeenkin tuoma  kiva piriste. Suosittelen.

Kultaamon syötävät kultatuotteet ovat 23 karaattista aitoa kultaa. Ne on myös valmistettu Euroopassa,elintarvikestandardien mukaisesti ja ne luokitellaan elintarvikkeväriksi E-koodilla175. Kulta ei maistu millekkään. Se on mautonta,hajutonta ja elimistössä liukenematonta. Tuote on myös gluteeniton ja laktoositon. Halal ja Kosher merkintä löytyy myös. Kulta on alkuaine,jolloin siitä ei liukene ruokaan tai elimistöön mitään. Kultaa voi myös paistaa sekä pakastaa. Eli jos tekee mieli kullattuja ranskalaisia niin uuniin vaan perunat ja kulta!

Tulen ihan varmasti tulevaisuudessa useinkin käyttämään kultaa tarjoiluissani. Pieni luksus on aina mukavaa! Nyt vain etsimään sheikki Ali Hassania niin voin sitten käyttäytyä kuin prinsessa Mirjam kultapalatsissa! Haleja ja hymyjä sinulle!

Painaa,painaa. Ainakin vatsamakkarat!

Nyt poksahtaa! Ainakin maha,jos ei mikään muu. Puolisenvuotta olen ollut,niin ahdistunut kehossani. Huom. en mieleltäni. Heh heh. Paino pomsahti 20 kg ylöspäin ja se jos ei mikään,niin tunnu hyvältä. Aloitin uuden työn vuodenalusta ja keskityin siihen ihan liikaa,enkä jaksanut tai viitsinyt minkäänlaista liikuntaa harrastaa. Siitä sitten sain kiitokseksi ylimääräisiä makkaroita  vähän jokapuolelle kehoa. Ja ihanko niitä ei olisi ollut riittävästi jo ennestään? Lopulta vain en sitten enään viitsinyt liikkua. Syitä liikumattomuuteen keksin vain lisää ja lisää ja kuukaudet vierivät. Helppoa. Vaatteeni alkoi pienentyä. Kiva. Eikä herätyskellot silti soinneet tarpeeksi? Ainahan voi ostaa isompaa kokoa? Siinä ollaan jo silloin syvällä kaivossa! Syömiseni on onneksi aika hyvässä tilanteessa. Kala ja kasvikset kuuluvat ruokavaliooni. Jos ihminen ei liiku,niin ihan sama mitä syöt,niin paino nousee ja keho on jumissa. Ihanaa,syksy on tulossa ja uudet tavat on helpompi sisäistää. Ainakin itselläni. Minun koko syksy on täynnä uudistuksia,niin taitaa tämä painokin saada kyytiä;ja saakin. Uudentyön myötä saan työpaikka-etuina mm. salikortin ja uimalaan liikuntaseteleitä. Eiköhän tämä nainen nyt saa itseensä ”vähän-niinkuin-pakosti-puhtia” liikuntaan ? Ei voi enään tämän helpommaksi liikuntaa tehdä. Tulen asumaan kaupungissa(lue edellinen postaukseni niin tiedät minne muutan.Siellä on liikunta mahdollisuuksia ihan erilailla kuin maalla. Tähän aikaan ensi vuonna aion olla tyytyväinen painooni.Vaatekoko sopii päälleni helposti. Sovittu! Siinä vähän avautumista läskimakkaroistani! Tietenkin liikuntaharrastukseni tarvitsevat kivoja ja sopivia urheiluvaatteita.Siitä syystä laitoin sinulle linkkejä tähän alle syksyn uutuuksista ja jos sinäkin tarvitset uusia urheiluvaatteita. Marjapuuron-pinkki on niin kutsuva väri. Ainakin minulle. Mitä sinä tykkäät?

 

This post contains adlinks from Adviral

MÖNSTRADE SHORTS / T-SHIRT / HUVTRÖJA / ENFÄRGADE SHORTS / SPORT-BH / SKOR / BYXOR

 

This post contains adlinks from Adviral

 

 

High Waist Tights / Crop Top

 

 

This post contains adlinks from Adviral

 

 

Peace Crop Top , 399:- / Peace High Waist Tights, 699:-

Suomen hinnat tulee näissä näkyviin kun valitsen toimitusmaaksi Suomen.

Eikun mukavaa viikonloppua! Hymyjä ja haleja!

Ja hei,eikun treenaamaan!!!

 

 

This post contains adlinks from Adviral

 

 

 

Peace Crop Top , 399:- / Peace High Waist Tights, 699:-