Palava sydän

Hei sinä ihanainen! Niin tuli taas aika jättää pellot ja metsät. Oli aika siirtyä maalta kaupunkiin. Työt kutsuivat,jopa minua. Ja hyvä niin. Heh heh. Vielä tässä kuitenkin haluan jakaa kesäisiä kuvia maalta. Olen saanut kerätä voimia koko kesän uudelle tulevalle syksylle. Tunnen itseni vahvaksi naiseksi,jota ei ihan heti kovatkaan tuulet tule kaatamaan tänä vuonna. Olen valmis kohtamaan kaupungin sykkeen ja vauhdin. Kaupunkiin oli jo vähän ikäväkin. Tallinna on niin vienyt sydämeni.

On se kumma,että aina kaipaan niin omien luo. Tai ei siinä mitään kummaa ole. Olen onnekas,kun mulla on maailman ihanin perhe. Tarvitsen heitä kaikkia. Perhe on mun voimavara ja vahvuus. Mutta. Mulla on palava sydän. Se vie. Melkein vei Maltan kuumiin maisemiin.mutta päätin,että Tallinna on se missä mulla on vielä jotain kesken. Niin tännehän minä sitten palasin. Sanoisin vain,että toisella yrittämällä viisaampana. Niin se vain on. Palasin tuttuihin maisemiin. Ihan eri tilanne kuin viime syksynä. Se,joka on joskus ulkomaille muuttanut;tietää,että kuinka ihanaa tai kuinka kamalaa se samalla voi olla. Se on seikkailu ja se on taistelu. Aina. Pitää olla mielettömän vahva selviytyäkseen. Toisaalta se on myös ihan oma ”rotunsa”. Sen on hyvin huomannut myös täällä Tallinnassa. Meitä,muuttajia yhdistää moni asia- Ja isoin samankaltaisuuden tekijä on rohkeus ja tietynlainen avarakatsoisuus elämään. Olemme seikkailijoita. Toiset pakosta,toiset omasta halusta.8897468495

Aamulla on katsottava peiliin ja rohkaistava omaa itseään uuden maan seikkailuihin. Koskaan ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Mutta sen tiedät,että myös tänään opit jotain uutta maasta ja maantavoista. Kenties pari uutta sanaa on jäänyt taskuun,kun illalla menet nukkumaan. Rohkeasti vain eteenpäin! Hymyjä ja haleja sulle!

Advertisements

Rakas Helsinki ja Suomi

Hei hei! Siitä on nyt jokunen viikko sitten,kun tulin laivalla Suomeen. Tunteet oli jokseenkin sekavat kuin myös hyvin odottavaiset! Tiesin vain,että oli aika tulla joko lomalle tai jäämään Suomeen. Siihen kysymykseen minulla ei ollut vielä silloin antaa vastausta. En tiedä onko vieläkään,mutta tunnen,että olen  70% lähempänä ajatusta mitä haluan syksyllä tehdä. Ja minne nenäni suuntaan.

On ollut niin mukava  kävellä ja nauttia Helsingissä. Kun aurinko ja lämpö vihdoinkin saapuivat kaupunkiin,niin kaikki on niin paljon kauniimpaa. Auringolla on kumma vaikutus. Valo on taikaa! Tykkään iloisesta ilmapiiristä. Ja rakastan lämpöä. Rakastan kun sukat voi jättää kaappiin odottamaan syksyä. Ikävä kyllä täytyy tässä nyt myöntää että näitä aurinkoisia päiviä ei kovin montaa ole tähän mennessä ollut. Villasukat ovat olleet kovassa käytössä. Ja sekös minua harmittaa! Työhaut on kovasti tässä viime aikoina suuntautunut lämpimiin maihin. Katsotaan sitten myöhemmin mihin tarjoukseen  sanon kyllä. Olen tarvinnut tämän ajan pohtimiselle,että tiedän minne ja mitä haluan syksyllä. Olen ollut onnekas elämässä,että olen myös saanut kokea arjen ja perhe-elämän. Sitä elettiin päälle 20 vuotta. Nyt voin elää ihan erilailla. Olen päättänyt elää syksystä-syksyyn kalenterilla. Ei elämä ole niin vakavaa. Elämä on tehty elettäväksi.

En tykkää kamalasti suunnitella. Silloin elämä on yllätyksiä täynnä.!

Sen tiedän,että Suomi on rakas kotimaani. Täällä on todella paljon hyviä asioita,mutta olen aina tuntenut oloni täällä irtolaiseksi. Kuulun muualle. Elämässä olen oppinut että ei ole vain yhtä oikeaa vastausta. Olen onnekas,kun elämä on opettanut hyvässä sekä pahassa. Ihmiset polullani ovat opettaneet elämän viisaudet! Tallinnassa löysin monia ihmisiä samankaltaisilla tunteilla ja ajatuksilla. Se oli helpottavaa. En ole siis ainut jolla on ”palopersuksissa”! Mutta Suomi on Suomi ja täällä on sydämmeni. Voin hyvin kuvitella,että asun loppuelämäni Tallinnassa. Rakastuin Eestiin! Mutta ennenkuin sinne päädyn teen pari seikkailua.  Tiedän,että tulee aika rauhan,mutta sen aika ei ole vielä moneen vuoteen.

Nyt eletään näin. Palavaa sydäntä ei saa tukahduttaa!

Hymyjä ja haleja!

 

Kesällä on helppoa olla onnellinen!

Aurinkoista päivää lukijani! Kesä ja kärpäset! Niinhän se menee? Napsin viikonloppuna ihania kuvia. Kesäkuvia. Grilliruoka on sellainen ,jota ilman ei voi kesällä elää. Ja viikonloppu tuli vietettyä rakkaan serkkulikan kanssa. Hän kun on vielä kokki ammatiltaan niin kyllä maut´oli taas kerran kohdillaan. Ilma nyt ei ollut ehkä ihanin,mutta tänään tuntuu,että Suomeen on kesä tullut. Olen siis siirtynyt kesälaitumille tänne Suomeen. Tallinna ja kaupungin pölyt niinkuin elämä siellä saa sitten jatkua syksyllä. Nyt nautitaan vihreydestä,pelloista ja rakkaista jotka ovat maailman tärkeimmät!

Juuri nyt saan luultavammin elää parasta aikaa elämässäni. Tottakai on paljon mitä haluaisin muuttaa,mutta yksi asia kerrallaan tässä mennään eteenpäin. Kaikkea ei voi saada heti. Tällä hetkellä punnitsen elämääni kaupunkielämän ja maalla elämisen eroavaisuuksilla. Molemmissa on niin hyvä olla. Mutta missä olen tulevaisuudessa niin sitä en tiedä? Mahdollisuus oli myös siirtyä Maltalle tänä kesänä,mutta en sittenkään tainnut olla valmis vielä olemaan niin pitkällä erossa perheestäni joka on nin rakas! Eli päätin olla lähtemättä. Ja niinkuin jo aiemmin sanoin että kaikkea ei voi saada niin annoin itsellen nyt aikaa miettiä ja pohtia,että onko se minun elämäni tarkoitus olla ja asua missä ? Aika sen näyttää. On se kumma,kun olen niin onnellinen seikkailuissani mutta kaipaan sitten niin omiani. Ja omieni parissa mietin että minne lähtisin seuraavaksi seikkailemaan. Hulluksi siinä tulee!

Nyt on kesä ja kärpäset ja nautin suunnattomasti elämästäni täällä maalla Suomessa.

Hymyjä ja haleja!

Kauniita kynsiä ja arjen mietintöjä

Kun mun kynnet on siistit ja laitetut niin elämä hymyilee. Moi sinulle siellä! Kevät on kovasti tulollaan täällä Tallinnassa ja fiilikset siitä syystä korkealla. Mitä enemmän aurinko näyttäytyy niin sitä enemmän energiakentät täyttyvät  hyvänolon viboista.  Niin se vain on! Sain Suomesta aika talvisen kuvan tänään ja ai että,tuntui hyvältä katsella ikkunasta ulos ja ajatella :meillä täällä on tennarikeli! Nykyään osaan jo kyllä arvostaa ja nauttia talvestakin,mutta jos saisin valita,niin kyllä mä varmaan sen vuodenajan hyppäisin yli,jos saisin. Yksi haave haavelistalla olisi saada elää talvettomassa maassa.  Ja alkaa tuntua,että ei se taida enään olla haave vaan toteutettavissa oleva idea. Kuitenkin vasta jonkin vuoden päästä. En ole valmis olemaan pojista vielä pidemmällä kuin nyt. Tallinna-Hyvinkää on tällä hetkellä hyvä väli. Aikuisia poikia he ovat tai miehiä,mutta mammaa silti tarvitaan toisinaan. Tiedän miltä tuntuu,kun äiti on kaukana. Olen siihen tottunut ja eihän minulla mitään hätää ole kun on ns varamammoja olemassa. Mutta poden toisinaan ihan hirveää huonoa omaatuntoa,että täällä minä vain elän omaa kivaa elämääni. Nää on näitä elämän kipukohtia. Täytyy vain uskoa ystävääni,joka sanoo,että olen liian ankara itseäni kohtaan. Ja tottahan se on,mutta en vain voi sille mitään,kun tunnen sydämmessäni piston,kun asiaa ajattelen. Äitiys ei ole helppoa tai oikeastaan tahdon käyttää sanaa vanhemmuus. Minusta on todella tärkeätä aina painottaa,että vanhemmuus. Koska liian usein äidit jotenkin omii lapset itselleen marttyyrimaisesti ja isät unohdetaan. Ihan kuin heidän olemassa olonsa olisi jotenkin vähemmän tärkeää. Ja hassua on että lapset ei ole omaisuutta vain lainassa ja niin pienen hetken. Aikuisuutta on,kun kaksi vanhempaa jakaa vanhemmuuden. Kumpikaan ei ole siinä huonompi tai parempi. Mutta molempia tarvitaan. Se olisi hyvä muistaa. Tietenkin on eri asia poissaolevat aikuiset jotka eivät  halua vanhemmuutta elämään syystä tai toisesta. Yhteiskunnan pitäisi tukea molempia vanhempia. Varsinkin eron tullen. Noh,tää on mun mielipide.

Olen ollut aikalailla kimalteiden  pauloissa viime ajat tai ehkä se alkaa nyt jotenkin tasaantumaan,kun olen niin pitkään kimallellut. En varmaan pysty vähään aikaan ainakaan luopumaan näistä geelikynsistä. Tämä on niin hurjan yksinkertaista ja helppoa. Kynsilakkaa ei tarvitse korjailla pitkin viikkoa moneen otteeseen niinkuin tavallisen kynsilakan kanssa tarvitsee- Kolmen viikon välein on laitettava uudet. On neljä viikkoakin vierähtänyt ja ei se mikään katastrofi ollut silloinkaan. Nyt kevättä kohden alan ottaa kyllä taas pidempää mallia. Lyhyempien kynsien kanssa on arki kyllä helpompaa. Mutta pitkät kynnet ovat niin kauniit ja seksikkäät. Tai miten se nyt oli? Mutta tämä harrastus ja pahe jatkukoon ilomielin jatkossakin. Nyt riennän lauantai yöhön,vaikken mitään baarielämää lähde viettämään mutta Tallinnan yöhön tästä lompsasen ystävän kera. Mukavaa viikonloppua murut. Hymyjä ja haleja!

 

Tallinnan nightlife

Se on nyt sitten korkattu nimittäin Tallinnan yöelämä! Joka kaupungissa on aina omat menot ja kikat. Minä nyt en kauheasti ole viime vuosina yöelämää harrastanut,mutta on aina kiva kokeilla jotain uutta. Tulihan ainakin pyntättyä itseään oikein kunnolla ennen radalle lähtöä. Treffit porukan kanssa oli Baltijaamassa. Myös tämä oli minun ensimmäinen tutustuminen tähän kovin suosittuun kaupungin alueeseen. Hyppäsin ratikka numero 2 ja keskustasta kesti vajaa kymmenisen minuttia saapua kohteeseen. Oli tietenkin jo pimeä,mutta koin heti alueen hyvin charmantiksi paikaksi. Ihan aiheesta siis aluetta kutsutaan hipstereiden paikaksi. Hyvin trendikästä. Mutta inhimillistä ja kotoisan viihtyisää. Siis,että sinne sopii kaikenlaisia ja ikäisiä ihmisiä illoista nautimaan. Pieni viinibaari nimeltä Time to wine on lattiasta kattoon täynnä mitä ihanimpia viinejä. Suosittelen todella tutustumaan paikkaan,mutta varaa mielellään pöytä etukäteen,koska paikkoja on rajoitetusti. Hauskaa siellä on,että kassalta saat viinikortin ja eikun valitsemaan viinejä! Kortti annetaan poislähtiessä kassalle  kun olet maistellut tarpeeksi. Ja sitten maksamaan.

Syödä pitää aina,ja valitsimme ruokapaikaksi kuuluisan F-hoone ravintolan. Kiva ravintola. Valitsemani hampurilainen oli todella täydellinen. Paljon olisi muuta sanottavaa tästä paikasta,mutta jätän sikseen,kun ei ole niin positiivista kerrottavaa. Mutta seura oli täydellinen,niinkuin ruokakinniin ei muuta onnistuneeseen iltaan sitten tarvittu tällä kertaa.

Tietenkin kaavaan kuuluu vielä lauantai iltaa jatkaa jossain muuallakin vielä ruokailun jälkeen. En muista ravintolan nimeä mutta Telliskiveen kävelimme kun nämä paikat on ihan vieri vieressä. Toki korkokenkillä ei paljoa vapaaehtoisesti kävellä! Mojitot oli erinomaisia,niin silloin tämä paikka oli täydellinen,eikös vain?

Eli nyt se on korkattu,siis yöelämä täällä Tallinnassa ja olen oikein tyytyväinen. Tästä on hyvä siirtyä uuteen viikkoon ja takuu varmana näitä keikkoja tulee tulevaisuudessa lisää! Hymyjä ja haleja!

Uudet purjeet purjehdittavaksi

Niin on kuukausi vierähtänyt uudessa osoitteessa ja ennenkaikkea uudessa maassa. Joskus elämässä tarjoutuu ennennäkemättömiä tarjouksia,joita ei voi uskoa todeksi. Uskon,että se on jonkinlainen johdatus jostain. Että kenties kaikki onkin ennalta tiedettyä? Kuka tietää? Omalta osaltani osaan jotenkin sanoa nyt,että tämä kenties oli tulosssa,vaikka itse en siitä mitään tiennytkään. Hyppäsin vain junanvaunuun ja tässä sitä nyt istututaan ja körötetään eteenpäin.. Eli olen täällä Tallinnassa eli Eestissa.. Teen töitä ja tietenkin asun täällä. Sitä on vielä vaikea jotenkin sisäistää. Tämä ensimmäinen kuukausia on ollut aika haipakkaa elämää- En ole ollut mikään Tallinnan-matkaaja elämässäni,joten kaikki täällä on minulle täysin uutta. Uuteen maahan muuttaessa voi kaikki tuntua kovin ”upealta”,ja vuosien varrella sitten katsomus jotenkin tasoittuu oikealle asteelle. Totuushan on,että joka maassa on omat plussat ja miinukset,niinkuin kaikessa muussakin tässä elämässä. Sen kyllä sanon heti tässä alkuun,että virsi jota moni minulle lauloi,kun kuulivat minne muutan;että siis Tallinna ja Viro on kuin Suomi. Ja kielikin on kuin suomenkieli. Jo tämän ensimmäisen kuukauden aikana voisin sanoa ison suomalaisen sanan: se alkaa p:llä ja loppuu marja sanaan! Että silleen. 

Kädessä minulla oli matkaa varten onnenkoru-joka itseasiassa kuuluu sydämmen -valitulleni,mutta päätin lainata sitä hetken ennenkuin annan lahjan pois. Syystä,että koen tämän korun antavan minulle voimaa. Se on käsintehty aidoista materiaaleista eli kivistä. Siitä saaa voimaa,helpotusta uneen ja lievittää stressiä.

Kaksi viimeistä vuotta ovat auttaneet löytämään asiat,joita haluan elämääni. Löysin turvasatamani. Löysin myös oman tyylini. Kun on aikaa keskittyä itseensä,niin oppii samalla kuuntelemaan sisäistä ääntään. Tämä vaati isoja muutoksia omassa elämässä. Ja siitä syntyy itsekunnioitus itseään kohtaan,sekä muita kohtaan. On mukava ja helppoa lähteä maailmalle matkalaukku täynnä luottamusta omiin kykyihinsä sekä uskoa,että vielä pystyy. Kun ikää tulee niin kummasti kaikki turvallinen elämässä maistuu parhaimmalta. Nautin,että uskalsin hyppää vielä tähän junaan. Tämä ei ole helppoa. Mutta samalla tästä saa niin hurjasti elämyksiä,että se kantaa jo pitkälle. Jo tämä ensimäinen kuukausi ja nämä uudet ihmiset ,joita pompsahtelee elämääni joka viikko on rikkautta elämääni.

Tämä matka on seikkailu uuteen. Olen kiitollinen viime vuosien opeista,joita opin  elämästä. Osaan arvostaa esimerkiksi luontoa,joka on kaiken elämän energian lähde. Olen myös kiitollinen joukosta ihmisiä joita minulla on kunnia saada kutsua osaksi perhettäni. Se on voima sekä rikkaus. Ilman heitä en oli tässä tai täällä.

Kiire on tämän aikakauden kirous. Hyvässä sekä pahassa. Koska joskus on myös ihan hyvä toimia rivakasti. Mutta rajansa kaikella. Ja vain me itse voidaan asettaa ne rajat itsellemme. Ja sieltä poikii sana itsekunnioitus. Kun sen taidamme-taidamme rajojen rappuset. Olemmeko jokseenkin samalla aaltopituudella?

Läksiäiset on vietetty moneen kertaa ennen matkaa. Juhlat ovat muuttuneet paluujuhliksi. Olen iloinen,että valittu maa oli näin lähellä rakasta Suomea. Täältä on helppo ottaa laiva viikonloppuna maalle kotiin. Elän kaupunkielämää Tallinnassa ja veri vie maalle silloin sun tällöin hengittämään kaunista luontoa. Ja tapaamaan rakkaita,joita ikävöin jo nyt ihan mielettömästi. Mutta ikävä on osa poissaoloa. Sen kanssa täytyy vain yrittää elää,koska haluan myös olla täällä. Tarvitsen tätä elämää myös voidakseni hyvin. Hassua sinänsä mutta niin se vain on.

Kaunis kesä oli ja meni ja nyt syksy porskuttaa jo kovasti eteenpäin. Olen sitä mieltä,että kohta tämä kaupunki näyttää oikean puolensa. Kylmä viima mereltä menee läpi jokaisen solisluun. Harmaus kaupungissa vahvistuu ja elämä siirtyy sisätiloihin. Vielä turisteja pyörii vanhassa kaupungissa mutta eiköhän kohta sekin kielien sekamelska hiljene. Ja arki alkaa. Lunta tulee ja on liukasta. Siinä on mummolla hatussa kiinni pitämistä! Elämä ulkosuomalaisena käy mielenkiintoiseksi. Olisiko pitänyt lähteä sittenkin lämpöisimmille leveysasteille? Että sellaista tällä kertaa tällä puolen ruutua. Hymyjä ja haleja sinne sinulle!

Painaa,painaa. Ainakin vatsamakkarat!

Nyt poksahtaa! Ainakin maha,jos ei mikään muu. Puolisenvuotta olen ollut,niin ahdistunut kehossani. Huom. en mieleltäni. Heh heh. Paino pomsahti 20 kg ylöspäin ja se jos ei mikään,niin tunnu hyvältä. Aloitin uuden työn vuodenalusta ja keskityin siihen ihan liikaa,enkä jaksanut tai viitsinyt minkäänlaista liikuntaa harrastaa. Siitä sitten sain kiitokseksi ylimääräisiä makkaroita  vähän jokapuolelle kehoa. Ja ihanko niitä ei olisi ollut riittävästi jo ennestään? Lopulta vain en sitten enään viitsinyt liikkua. Syitä liikumattomuuteen keksin vain lisää ja lisää ja kuukaudet vierivät. Helppoa. Vaatteeni alkoi pienentyä. Kiva. Eikä herätyskellot silti soinneet tarpeeksi? Ainahan voi ostaa isompaa kokoa? Siinä ollaan jo silloin syvällä kaivossa! Syömiseni on onneksi aika hyvässä tilanteessa. Kala ja kasvikset kuuluvat ruokavaliooni. Jos ihminen ei liiku,niin ihan sama mitä syöt,niin paino nousee ja keho on jumissa. Ihanaa,syksy on tulossa ja uudet tavat on helpompi sisäistää. Ainakin itselläni. Minun koko syksy on täynnä uudistuksia,niin taitaa tämä painokin saada kyytiä;ja saakin. Uudentyön myötä saan työpaikka-etuina mm. salikortin ja uimalaan liikuntaseteleitä. Eiköhän tämä nainen nyt saa itseensä ”vähän-niinkuin-pakosti-puhtia” liikuntaan ? Ei voi enään tämän helpommaksi liikuntaa tehdä. Tulen asumaan kaupungissa(lue edellinen postaukseni niin tiedät minne muutan.Siellä on liikunta mahdollisuuksia ihan erilailla kuin maalla. Tähän aikaan ensi vuonna aion olla tyytyväinen painooni.Vaatekoko sopii päälleni helposti. Sovittu! Siinä vähän avautumista läskimakkaroistani! Tietenkin liikuntaharrastukseni tarvitsevat kivoja ja sopivia urheiluvaatteita.Siitä syystä laitoin sinulle linkkejä tähän alle syksyn uutuuksista ja jos sinäkin tarvitset uusia urheiluvaatteita. Marjapuuron-pinkki on niin kutsuva väri. Ainakin minulle. Mitä sinä tykkäät?

 

This post contains adlinks from Adviral

MÖNSTRADE SHORTS / T-SHIRT / HUVTRÖJA / ENFÄRGADE SHORTS / SPORT-BH / SKOR / BYXOR

 

This post contains adlinks from Adviral

 

 

High Waist Tights / Crop Top

 

 

This post contains adlinks from Adviral

 

 

Peace Crop Top , 399:- / Peace High Waist Tights, 699:-

Suomen hinnat tulee näissä näkyviin kun valitsen toimitusmaaksi Suomen.

Eikun mukavaa viikonloppua! Hymyjä ja haleja!

Ja hei,eikun treenaamaan!!!

 

 

This post contains adlinks from Adviral

 

 

 

Peace Crop Top , 399:- / Peace High Waist Tights, 699:-

 

Countdown

Tere kuumaan kesäpäivään! Mun palava sielu roihuaa taas kerran! Heinäkuu meni niin nopeaa,että en oikein meinannut perässä pysyä. Jos vuosi sitten olisi joku kysynyt tulevaisuuden suunnitelmistani,niin en olisi mitenkään osannut tai tiennyt mitä heinäkuu 2018 tuo tullessaan. Olen erittäin hämilläni,sekä onnellinen! Joskus asiat vain menee omalla painollaan eteenpäin juuri niinkuin pitääkin. Olen ollut kärsivällinen. Ehkä minua nyt sitten palkitaan. Ken tietää? Elämä on ihmeellinen matka. Kun vain muistaa elää. Tuntea ja elää. Se on varmaan yksi motto elämäsäni. Ikäviin asioihin en viitsi kuluttaa energiaani. En anna kenenkään syödä iloista minääni! Se on vastuullinen tehtävä. On ollut vaikea erottaa pahat  hyvistä. Ikä on tuonnut hyvää itsekkyytä. Olen siitä kiitollinen. Kuljen omaa matkaani. Aina löytyy ilkimyksiä,jotka yritää nujertaa. Mutta arvaa mitä? Voin kaatua,mutta matkani jatkuu aina. Olen taistelija isolla T:llä!

Olen elämälle kiitollinen. Olen saanut kokea paljon. Ikävät asiat kasvattaa! Ruusutarhassa vain nautitaan  ja hörpitään mansikkateetä. Eikö se niin mene? Yksi hyvä oppi on kyllä ollut:kun oppii kuuntelemaan itseään,niin ovia aukeaa mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Se on se intuitio. Soppaan pitää lisää vähän mausteita, ja niin pitää elämäänkiin. Elämän pippuri on rohkeus! Ilman rohkeutta ei pääse mihinkään. Ovia on avattava.Painaviakin ovia on avattava. On kokeiltava eri polkuja,että tietää mitä haluaa ja että voi kasvaa ihmisenä. Jos ihminen ei kasva-vanhuus eletään katkerana mummona. Sitä en itselleni aio tehdä. Katkerat mummot ja papat on ilkeitä ja pahansuopia. Selkäänpuukottajia. Olen oppinut,että aina ei ikä tuo viisautta meille. Jos elämä ei opeta,et myöskään viisastu! Niin se on. Mutta minulle on ihan sama miten muut elävät. Itse rakennan omaa puutarhaani. Äitinä tietenkin tuen poikieni puutarhan rakentamista. Ja nimenomaan tukien. Haluan heidän itse oivaltavan asioita. Minä en voi tietää mikä heille on parasta? Voin tukea ja kertoa aina oman kokemuksen. Kasvattakoon he omat ruusunsa. Näin kesällä kun rantakelit kutsuu harvasenpäivä,niin on mielenkiintoista kuunnella ja nähdä kuinka suomalaisvanhemmat rannalla kasvattavat lapsiaan. Oletko koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota? Minä olen. Ja pahaa tekee. Sitä tätä tota. Ole näin ja noin.  Miljoona käskyä siinä parin tunnin aikana,kun jälkikasvun kanssa vietetään ”leppoisaa” rantapäivää. Uhkaillaan,kiristetään ja komennetaan. Siinä on ”beachlife” kaukana mukavasta! Noh,eipä siitä enempää. Sen sanon. Pahaa tekee.

Mikä ihmeen-countdown-siis on meneillään?

Minäpä kerron. Huomisesta lähtien alan laskemaan päiviä. Koska elokuun 21. tulen olemaan tallinnalainen. Jihuu! Mikä mieletön matka tiedossa. Opin uuden kielen. Tutustun uusiin ihmisiin. Sain suuren haasteen työelämääni.Kaikki tulee olemaan uutta. Olen täpinöissäni,vaikkakin osa minua on peloissaan. Sain tilaisuuden ja siihen on nyt tartuttava. Ovia aukesi yllättäen aivan tuntemattomaan ja päätin  tarttua tilaisuuteen. Katsotaan mitä se tuo tullessaan! Sellaista se elämä on. En ole ensikertalainen muuttoasioissa kun tulee kysymykseen uuteen maahan asettuminen. Tiedän mitä tälläinen prosessi vaatii. Olen valmis haasteeseen!

Tallinna-täältä tullaan! Hymyja ja haleja!

Pienet koirat sydämmessäni

Hellurei ja auringon säteet! Ei ole ollut kylmä-ei-siis viime aikoina. Suuri eläinihminen kun olen,niin ajattelin esitellä tässä tälläisen hoidokin,joka meitä on viihdyttänyt noin viikonverran. Neljä vuotta sitten kun taas kerran pohdin uutta koiraa niin tiesin,että koiran on oltava pieni. Uniapneani oli silloin pahimmillaan ja ei minulla olisi ollut voimia ison koiran kanssa lenkkeillä ja touhuta,niin pieni koira sopi tilanteeseeni oikein hyvin. Sattumoisin tutustuin mäyräkoiriin ja niinhän siinä sitten kävi,että sydämmeni suli mäyräkoiralle. Neljä vuotta tässä on ”muruni”kanssa kuljettu. Minun Sissi tai Sissuliini on tuottanut iloa miljoonat kerrat. Toki yhtä monta kertaa on väännetty vaikka mistä. Koska mäyräkoirat ovat pikkasen itsepäisiä. Tai siis aikalailla! Minulla on aina ollut elämässä koiria ja kyllä mäyräkoira voittaa jääräpäisyydellään kaikki. Mutta löytyy itsepäisyydelle avaimet. Siitä kenties joskus toiste lisää. Nyt saimme Sissulin kanssa kylään hoidokin -pienen pienen Chihun-Mini nimeltään. Siinä yhden päivän verran ihmeteltiin että mikä ”tanssihiiri”meille saapui? Minillä riittää egoa vaikka toisille jakaa. Laittoi jopa kissat ojennukseen. Siitä lähtien kun Sissi tuli perheeseen niin on ajatuksissani käynnyt että olisi kiva ostaa Sissille kaveri. Kenties toinen mäyräkoira? Minua on vain jarruttanut ajatus siinä kohtaa,kun mietin että jos toinen koira on samanlainen luonteeltaan kuin Sissi niin kuinka minä jaksan kahden ns tarra-apinan kanssa? Tällä tarkoitan sitä että kun Sissi on niin kovin hellyydenkipeä luonteeltaan,niin jaksanko kahta samanlaista. Ja vastaus on että en. En halua että kaksi koiraa on kimpussani koko ajan. Siinä menee minun rajani. Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan?

Tämä Mini on kyllä sellainen pakkaus! Sulatti täysin sydämmeni . Vaikka egoa riittää niin Mini oli kovin helppo. Erittäin kuuliainen koira. Mäyräkoiralla  kun tuppaa olemaan korvat lukossa yhtenään! Chihussa en huomannut tälläistä puolta ollenkaan. Tälläinen pieni sirppana on kiva,kun se menee melkein taskuun. Hauska yksilö. Ja oikein hyvä pari mäyräkoiralle. Vaikka Mini on paljon enempi itsenäisempi koira kuin Sissi,niin kyllä minulla silti oli iltaisin kaksi tarra-apinaa. Toinen sylissä ja toinen niskassa. Voi hellurei! Kaksi,jotka seuraa minua kuin hai-laivaa!!!

Mini lähtee tänään kotiin. Mitä mieltä olen nyt? Otanko kaverin Sissille?

Elämässäni on tällä hetkellä menossa muutoksen tuulia. Minulla on ihan tarpeeksi hoidettavaa Sississä,että saan arjen pyörimään tasapainoisesti. Kaksi on aina yhtä enemmän. Kun yksi haukkuu niin silloin haukkuu kaksi. Kun yksi saa pöhkö-kohtauksen,niin yht`äkkiä niitä onkin kaksi,jotka juoksee asuntoa ympäri kuin hullut. Kun yksi on maharujakalla niin pahimmassa tapauksessa niitä on kaksi. Kun tarvitaan hoitopaikkaa niin tarvitaan kahdelle. Hyviä puoliakin on paljon mutta ei nyt kiitos. Jatkamme matkaa Sissin kanssa kahden. Ainakin toistaiseksi.

Tulevaisuudesta en osaa sanoa. Ehkä minulla on silloin vaikka neljä koiraa! Vitsi,vitsi. Sissi on muuten päässyt juuri julkaistuun Mäyräkoirat kirjaan.Kirjan nimi on:Mäyräkoira -pieni jättiläinen. Minun pieni julkkis!

Me jatketaan vielä vähän yhdessä oloa ennenkuin Mini haetaan omaan kotiin. Näyttää kyllä siltä,että taitaa tytöillä olla siesta,kun makaavat ketarat taivasta kohti taju kankaalla!

Hymyjä ja haleja!

 

Mindfullness by me

Namaste. Mietin ,että en ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään luonnosta,joka on minun oma henkireikäni. Luonto on ollut aina läsnä elämässäni tavalla tai toisella. Olen aina hakeutunut metsään ”hengittelemään”,mutta en ole ymmärtänyt kuinka tärkeitä nämä metsäreissuni ovat olleet . Nyt olen asunut täällä peltojen vieressä päälle vuoden ja tämä vuosi on antanut niin paljon minulle henkisesti. Olen vihdoinkin löytänyt rauhan. Taidan,jopa säteillä tietynlaista rauhaa ympärilleni. Olen oppinut läsnäolon voiman. Ja se tuntuu todella ”mageelta” Tässä ensimmäisessä kuvassa on minun metsätieni lapsuudesta. Saan edelleen kävellä samaa metsätietä ja se on aika nostalginen fiilis. Siinä on ehkä  myös iso taika-fengshui-olotilaani. Ken tietää?

.  Katselet ja tuoksuttelet. Ja opit olemaan läsnä siinä missä olet. Eli ennenkaikkea vain olet siinä. Tämän tunteen täytyy jokaisen itse ”löytää”.

Rakastan myös peltoja. Isoja peltoja. Koska katse kantaa kauas. Ja siinä tulee kauneutta silmälle pitkän pitkän matkan. Luonnon eri värit hivelee silmää. Se on rauhoittavaa ja silmä lepää. Uskallan sanoa,että siinä kun katse lepää niin samalla se on tietynlaista meditointia koko keholle. Oletko koskaan istunut pellolla ja vain ollut ja nauttinut luonnon tuoksuista ja väreistä joita näet? Suosittelen. Metsästa ja pelloilta saa myös mieletöntä energiaa kehoon. Energiakentät liitelevät vapaasti tälläisissä paikoissa. Huomaat,kuinka ajatukset selkiävät päässäsi. Opit keskittymään vain niihin tärkeisiin asioihin elämässäsi. Kaikki muu on toissijaista. Opit kuuntelemaan itseäsi. Silloin myös kunnioitat omaa itseäsi. Kokeileppa! Heips ja nenäkohti metsää. Hymyjä ja haleja!